Aarne Orjatsalo (1883-1941)
Anja Vammelvuo: Tulee aika toinenkin, s. 22:
Rosa os. Meurman (isoäiti) tulee
Olivia: Rosa! Tervetuloa!
Rosa: Terveisiä Liuksialasta! Täällähän on maailmanlopun tunnelma ja siinä te seisotte kuin haltijat kehdon äärellä. Oletteko jo jakaneet kummilahjat?
Olivia: Minä olen jo omani antanut. Ristin.
Rosa: Se on hyvä lahja, mutta raskas kantaa.
Aarne Alarik Orjatsalo oli kiitetty näyttelijä mm. Kansallisteatterissa ja merkittävä teatterivaikuttaja. Huomattavia rooleja olivat mm. Otello, Hamlet, Kullervo ja Reviisorin Hlestakov. Orjatsalo oli tuttu sekä työväen näyttämöiden että perinteisten teatterien katsojille. Kiertueiden myötä hänen erityislaatuinen lahjakkuutensa tuli tutuksi ympäri maata.Toimi Tampereen Työväen Teatterin johtajana 1917-1918 jouduttuaan lähtemään Kansallisteatterista epäselvien tilanteiden jälkeen (näpistysepäily). Arvid Järnefelt ehdotti Orjatsaloa oman näytelmänsä päärooliin (Orjan oppi), johon Armas Järnefelt teki musiikin, ja Kajanus johti orkesteria (1910).Oli lähellä tulla valituksi Kansallisteatterin hallitukseen, päätös peruttiin (1913). Hänen omat kiertue-esityksensä eivät aina olleet hyvin harjoiteltuja, tapauksista on kerrottu kaskuja kuten: räätäli tulee harjoituksiin tivaamaan maksua: ”Ei minulla ole aikaa juosta koko ajan perässänne tämänlaskun kanssa.””Koska teillä on sitten aikaa?”. Hämmentynyt räätäli: ”Ensi keskiviikkona kai.”Tulkaa siis silloin.”
Osallistuttaan sisällissotaan punaisten puolella propagandatehtävissä ja mahdollisesti myös taisteluissa (Orjatsalon joukko,oletettu 400-500 miehen ryhmä pakeni Treen saarrosta ja teki juovuspäissään hirmutekoja, vaikka O. Oli havaittu samaan aikaan Hgissä ja Viipurissa) Orjatsalo joutui Muurmannin legioonaan luutnantiksi englantilaisten riveihin hiihtojoukkojen kouluttaja (!), ja pakeni tai kotiutettiin sieltä Englantiin ja sittemmin Yhdysvaltoihin työskennellen ensinkatulaulajana ja sitten mm. Lontoon Winter Garden -teatterissa (1922) ja yhdysvaltalaisissateattereissa 1924 ja taksikuskina. Orjatsalo oli hyvä laulaja, mikä auttoi työnsaannissa näyttelijänä. Matkailua edisti se, että parhaimmillaan tai pahimmillaan Orjatsalolla oli kuolematuomio sekä valkoisten että punaisten puolelta. Armahduslakien myötä Orjatsalo palasi Suomeen vuonna 1929. Pysyväksi aiottu paluu päättyi vastoinkäymisten jälkeen 1931 muuttoon Yhdysvaltoihin.
Maanpaon jälkeen Orjatsalo esiintyi mieluiten Tampereella, erityisesti Tampereen Työväen Teatterissa. SDP:n parissa Orjatsalo sai merkittävää tukea mm. Väinö Tannerilta ja Hannes Ryömältä. Paluu tapahtui laivalla Hankoon, missä hänet pidätettiin heti. Valtiollinen poliisi alkoi huomattavat kuulustelut Orjatsalon syyttämiseksi sodanaikaisista hirmutöistä. Todisteita ei löytynyt, ja v. 1929 oikeudenkäynnissä Orjatsalo todettiin syyttömäksi armahduslain ulkopuolisiin tekoihin. 20-luvun loppu oli oikeistolaista aikaa: Aamulehti boikotoi Orjatsalon esityksiä mutta julkaisi häntä vastustavia kirjoituksia. Esityksiä häirittiin, ja näyttelijää uhkailtiin, ilmeisesti Lapuan liikkeen taholta. Toimi Helsingin Työväen Teatterin johtajana 1930-31, mistä Tauno Palon ura urkeni. Orjatsalon asema vaikeutui alkoholinkäytön myötä. Kiellettiin saapumasta Kansallisteatteriin. Lama ja henkilökohtaiset vaikeudet ajoivat Orjatsalon pettyneenä Yhdysvaltoihin, epäonnistunut paluu kotimaahan vaivasi näyttelijää lopun elämää.
Aarnen lapsuudenkoti oli Simossa, Paltaniemessä (Paltaniemen nuorisoseuran näyttämö) ja Kajaanissa ja Ruovedellä; isä Kaarlo eli Karl Alaric oli metsänhoitaja, äiti Anna Aline Braxén. Merkittävät lapsuudentoverit Aarne sai Lönnbohmin veljeksistä eli Leinoista. Kasimir Leinon Suomalaiseen Maaseututeatteriin Orjatsalo karkasi sittemmin kotoa, ja sieltä Suomalaiseen Teatteriin (Kansalisteatteriin), jonka koulun myös kävi (Teatterikoulun edeltäjä).Eino Leinon kanssa hän piti iltamakiertueita eri puolilla Suomea – kiertueet olivat vauhdikkaita sanan kaikissa merkityksissä. Kun isä suomensi nimensä vuoden 1906 vaiheissa Riddellinistä Ritarsaloksi kapinoiva poika päätti olla Orjatsalo.
Monimutkainen isäsuhde osaltaan teki pojasta kapinoivan ja radikaalin, näyttelijänä hänellä oli laaja tunneskaala ja erityislaatuinen temperamentti. SDP:n jäsen v. 1903.
Tulee aika toinenkin, s.21:
Alarik: Riddelinistä Ritarsaloksi, se on täysin loogista. (…)
Orjatsalo: Suomennetaan vaan. Kun olen kerta orjan poika, niin olkoon minun nimeni sitten Orjatsalo!
Aarne oli 194 cm, isoääninen ja raamikas, huomiotaherättävä ja naisiin vetoava persoona, aikansa Tauno Palo.
Niinpä Aarnella oli 5 avioliittoa, merkittävin suhde oli Ain`Elisabet Pennasen kanssa v. 1903, Tampereella, liitosta syntyi kirjailija Jarno Elisar Pennanen v. 1906. Radikaali kirjailija-äiti halusi kasvattaa pojan ilman häilyväistä Aarnea. Jossain vaiheessa perheen kunniaa puolustava Ain´Elisabetin veli Väinö yritti ampua Orjatsalon. Viimesin vaimo oli englantilainen näyttelijä Alice Phillips.
Opintomatkoja Euroopassa valtion apurahan turvin v. 1911, kirjoituksia työväenlehdissä, toimitti Yhdenvertaisuus -lehteä ja käänsi mm. Dumas´n ja Tolstoin näytelmiä suomeksi. Romaani Viettelijä v. 1907, päähenkilö Ein´Kathariina, avainromaani siis.
New Yorkissa Orjatsalo käytti nimeä Volkoff, olihan hän Venäjällä syntynyt. Orjatsalo olisi ehkä ollut vaikea nimi sikäläisillä työmarkkinoilla. Charles Chaplin tarjosi Orjatsalolle elokuvaroolia Äänenkäytöstään tunnettu näyttelijä ei mykkäfilmiin lähtenyt. Kuoli1.1.1941 Aleksei Volkoff-nimisenä pääkokkina köyhien sairaalassa New Yorkissa. (Wikipedia: pyysi elokuviin kanssaan, kieltäytyi moraalisista syistä).(Ei uskonut projektiin). Ainakin siis tapasi Chaplinin.
Kun Suomi joutui talvisotaan Orjatsalo keräsi kiertueella rahaa isänmaalleen.
New Yorkissa Orjatsalo vaikutti myös Annie Mörkin kanssa suomenkielisessä työväentalon teatterissa 1923. Orjatsalo on haudattu Hietaniemen kolumbaarioon, löytyy heti sisäänkäynnin kohdalta.