Aino Ignatius

Aino Ignatius

s. 20.4. 1888

k. 25.8.1991

 

Aino Ignatius suoritti Rauman Yhteislyseossa keskikoulun vuonna 1905. Hän muutti Helsinkiin 18-vuotiaana ja sai paikan pankkivirkailijana Kansallis-Osake-Pankissa.Tästä tehtävästä hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1948.

 

Muun perheen muutettua Helsinkiin Aino muutti asuaan heidän kanssaan Suvantolaan, jossa jo ennestään asui paljon sukulaisia.

Aino, sukulaisten keskuudessa Titta, harrasti matkustamista 1920-luvulta alkaen ja kävi mm. Italiassa, Jugoslaviassa, Englannissa ja Norjassa.

Hänellä oli isältään peritty taito sepittää runoja ja hänen hauskat säkeensä juhlistivatkin monia tilaisuuksia. Ystävät ja sukulaiset vierailivat usein Ainon luona, olihan hän luonteeltaan vieraanvarainen ja järjesti mielellään kahvikutsuja.

Vaikka Aino muutti Suvantolasta Munkkiniemeen vuonna 1953, hän pysyi Johanneksen seurakunnanjäsenenä kuolemaansa asti. Seurakunta olikin hänelle hyvin rakas ja tärkeä.

Aino Ignatius eli harvinaisenpitkän elämän. Hän asui kotonaan Helsingin Mannerheimintiellä 99-vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen hän siirtyi asumaan Antinkotiin Malmille. Monen sukulaisen mieleen on jäänyt muisto Titan upeista 100-vuotispäivistä,joilla päivänsankari itse oli virkeänä mukana. Aino osallistui myös Otto-Iivari Meurmanin 99-vuostispäivänä sukuseuran Kangasalle tekemään kesäretkeen, jolloin käytiin mm. Kangasalan kirkossa ja Ainolle niin läheisessä Liuksialan kartanossa. Suvun vanhimpien mukanaolo lisäsi juhlan tunnelmaa.

Aino kuoli Helsingissä elokuussa 1991 lyhyen sairauden jälkeen 103 vuoden ikäisenä.