INES HELENA MEURMAN
s. 2.2.1873 Kangasalla,
+ 3.7.1956 Helsingissä.
Puoliso 29.5.1900
ROBERT ELIAS ELMGREN
s. 6.1.1872 Helsingissä,
+ 17.7.1942 Helsingissä.
INES MEURMAN sai alkeisopetuksen kotonaan Liuksialassa, mutta vanhempien muutettua asumaan vakinaisesti talvikausia Helsingissä, tuli hän yhdessä kaksoissisarensa Helmin kanssa oppilaaksi Suomalaiseen Tyttökouluun II-luokalle, mistä sai päättötodistuksen vuonna 1889. Helsingissä hän kävi myös neitien Ingmanin käsityökoulun. Sen jälkeen hän antautui sairaanhoitajan alalle ja valmistui Yliopiston klinikalla suoritetun kurssin jälkeen vuonna 1894. Silloin erittäin raskas sairaanhoitajakoulutus koetteli niin hänen voimiaan, että hänen tuli saada lepoa, minkä vuoksi hän lähti virkistysmatkalle Norjaan Gausdaliin. Sen jälkeen hän aluksi toimi hoitajattarena Helsingin lastensairaalassa ja sitten yksityisenä sairaanhoitajattarena. Vuonna 1895 oli hän Otto-veljensä kanssa opintomatkalla Berlinissä.
Jo vanhempiensa kodissa hän oli saanut vankan suomalaiskansallisen ja isänmaallisen vakaumuksen. Yhdessä kaksoissisarensa Helmin kanssa hän jo nuorena neitosena otti innolla osaa pääkaupungin Suomalaisen Seuran toimintaan ja työskenteli monien sivistysharrastusten hyväksi.
Solmittuaan avioliiton, ja perheen asuessa aluksi Helsingissä, hän suoritti suuren työn kansakoululasten hyväksi Koulukeittoyhdistyksen sihteerinä sekä otti johtokunnan jäsenenä keskeisesti osaa toimintaan Suomussalmen lastenkodin tukemiseksi ja matkusti sinnekin asti. Kun perhe myöhemmin joutui asumaan toistakymmentä vuotta Halilassa, tuli sikäläisten lähikylien köyhien hoito hänelle läheiseksi. Hän jakoi Halilan alustalaisille ommeltavaa ja koetti mm. siten kohottaa heidän olojaan.
Karjalan Kannaksen menetyksen jälkeen hän Helsingissä osallistui Suomen Punaisen Ristin toimintaan pääasiassa kääntämällä tanskan kielelle sinne lähetettyjen lasten kasvattivanhemmille tarkoitettuja kirjeitä ja hoiti uupumatta muutakin samanlaista kirjeenvaihtoa.
Ines Elmgrenin koti oli aina ollut hyvin vieraanvarainen ja avoin. Varsinkin ovat sukulaiset ja musiikki ym. taiteilija-piirit kokeneet Elmgrenin tohtoriperheessä suurta ystävällisyyttä.
ROBERT (ILLE) ELMGRENin vanhemmat olivat professori Sven Gabriel Elmgren ja Hilda Karolina Heickell.
Ille Elmgren joutui alkamaan koulunkäyntinsa tyttökoulussa, koska Helsingissä ei silloin ollut suomenkielistä oppikoulua pojille. Kun sitten Suomalainen Alkeiskoulu perustettiin, siirtyi hän sinne jatkamaan ja tuli ylioppilaaksi tällä välin Helsinkiin siirtyneestä Suomalaisesta Normaalilyseosta vuonna 1889. Hän alkoi opiskella lääketiedettä ja valmistui kandidaatiksi vuonna 1896 sekä oltuaan välillä vuoden ajan Pariisissa anatomiatöissä, lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1900 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1903.
Toimittuaan vuosina 1897-1900 lääkärinä eri paikkakunnilla hän asettui Helsinkiin yksityislääkäriksi ja hoiti vuosina 1901-1902 väliaikaisesti myöskin Helsingin piirilääkärin virkaa. Aluksi hän toimi naistautien ja obstetriikan alalla. Vuonna 1902 hänet valittiin Ruoveden kunnanlääkäriksi, mutta jo vuonna 1904 hän muutti Haminaan sotilassairaalan ylilääkäriksi. Sen jälkeen hän vuosina 1906-1907 toimi Joensuun yleisen sairaalan lääkärinä, mutta antautui sitten keuhkotautien erikoislääkäriksi ja nimitettiin jälkimmäisenä vuonna maamme ensimmäisen keuhkotautiparantolan, Takaharjun, ensimmäiseksi ylilääkäriksi. Siinä virassa hän oli vuonna 1911 saakka, kunnes siirtyi takaisin Helsinkiin yksityislääkäriksi. Siellä hän oli samanaikaisesti vuosiksi 1915-1917 vt. lääkintäneuvoksena Lääkintähallituksessa. Vuonna 1920 hän kuitenkin jälleen antautui kokonaan keuhkotautien parantamiseen tultuaan nimitetyksi Halilan suuren tuberkoloosiparantolan ylilääkäriksi, minä hän toimi sen koko olemassaolon ajan, kunnes Talvisota pakotti kaikki kannakselaiset vetäytymään pois kotiseudultaan. Sen jälkeen hän asui Helsingissä kuolemaansa saakka.
Vuonna 1926 Ille Elmgren sai valtion stipendin ja kävi tutustumassa Euroopan suuriin tuberkoloosisairaaloihin. Muulloinkin hän oli tehnyt lukuisia opintomatkoja ulkomaille. Erityisesti mainittakoon hänen työnsä Tuberkoloosin Vastustamisyhdistyksessä vähävaraisten keuhkotautisten hyväksi. Pitkät ajat hän oli toiminut Suomussalmen lastenparantolan johtokunnan puheenjohtajana. Hän julkaisi huomattavia lääketieteellisiä kirjoituksia, mm. yleistajuisia artikkeleita Terveydenhoitolehdessä.
Tunnettuna musiikin ystävänä oli Ille Elmgren toiminut myöskin musiikkiarvostelijana Uudessa Suomettaressa vuosina 1894-1896. Lääkärintoimensa ulkopuolella kohdistuikin hänen kiinnostuksensa erityisesti taiteisiin, varsinkin musiikkiin. Hän oli maaseutukonserteissa säestänyt useita sen ajan laulu- ja soitintaiteilijoita, mm. Aino Acktéta ja Väinö Solaa, ja oli hän itse säveltänytkin eräitä lauluja. Hänhän oli jonkin aikaa harjoittanut pianonsoiton opiskelua Elli Rängmanin opastuksella sekä sävellystä Sibeliuksen johdolla.
Ines ja Robert Elmgrenin hauta sijaitsee Helsingin Lapinlahden Vanhan hautausmaan uudemmassa osassa.