Ivar ja Fanny Meurman

IVAR JOHANNES MEURMAN

s. 24.5.1862 Kangasalla,

+ 13.3.1938 Viipurissa.

 

Puoliso 26.7.1894

 

FANNY ELISABETH BOEDEKER

s. 17.9.1866 Viipurissa,

+ 10.4.1952 Helsingissä.

 

IVAR MEURMAN sai, kuten vanhemmat veljensäkin, alkeisopetuksen kotonaan isältään Liuksialassa ja suoritti sen jälkeen koulunkäyntinsä Helsingissä Suomalaisessa Alkeisopistossa vuosina 1874-1881, josta hän viimeksi mainittuna vuonna tuli ylioppilaaksi. Yliopistossa Hämäläiseen osakuntaan liittyneenä hän suoritti fil. kandidaattitutkinnon fyysis-matemaattisessa osastossa vuonna 1889 ja siirtyi sitten Polyteknilliseen opistoon, josta hän vuonna 1891 valmistui maanmittariksi. Oltuaan ensin auskultanttina, hänet nimitettiin varamaanmittariksi Uudenmaan lääniin vuonna 1894, jolloin hän saattoi solmia avioliiton ja perustaa kodin Helsinkiin.

Vuonna 1902 Ivar Meurman nimitettiin nuoremmaksi kommissioonimaanmittariksi Hämeen lääniin, mikä aiheutti perheen muuton Lahteen. Seuraavana vuonna hän tuli vanhemmaksi kommissioonimaanmittariksi Uudenmaan lääniin, mutta jäi asumaan Lahteen. Siellä asuessaan hän osti Anianpellolta Vesijärven rannalta Iso-Laakkalan tilan, mistä perhe sai rakkaan kesäkodin kymmeneksi vuodeksi. Lahdessa Ivar Meurman osallistui vilkkaasti kunnalliseen elämään ja kuului mm. kaupunginvaltuustoon. Hän oli mukana perustamassa Lahti-lehteä ja kuului sen johtokuntaan. Vakaajana I piirissä hän toimi vuosin 1905-1909. Monina vuosina hän myös oli tarkastajana maanmittausrevisioneissa.

Vuonna 1909 Ivar Meurman nimitettiin maanmittaustöiden tarkastajaksi Viipurin lääniin. Kun perheen silloin oli asetuttava asumaan Viipuriin, jouduttiin Laakkalakin kaihomielin myymään vuonna 1916. Vuonna 1918 Ivar Meurman tuli nuoremmaksi – ja sitten vuonna 1921 vanhemmaksi lääninmaanmittausinsinööriksi Viipuriin, missä virassa hän oli eläkkeelle siirtymiseensä asti eli vuoteen 1932. Välillä hän kuitenkin joutui olemaan vanhempana insinöörinä Maanmittaushallituksessa kodin kuitenkin pysyessä koko ajan Viipurissa. Vielä eläkkeelle jouduttuaan hän toimi ammatissaan kesinä 1932-1935 avustaen vävyään ins. Salmenkiveä

tehtävissä. Kamarineuvoksen arvon hän sai vuonna 1929.

Aikanaan oli Ivar Meurman ollut perustamassa Maanmittariyhdistystä ja ottamassa osaa sen toimintaan. Hänet kutsuttiin vuonna 1936 Viipurin Maanmittariklubin kunniajäseneksi. Maanmittariyhdistyksen aikakauskirjassa hän julkaisi useita kirjoituksia alaltaan. Erityisesti käytettiin hänen asiantuntemustaan paljon vesioikeuslakia koskevissa kysymyksissä. Myöskin kirjoitteli hän sanomalehtiin päivän polttavista asioista ja oli muutenkin kiinnostunut politiikasta. Isänmaallinen ja vakava moraalinen katsantokanta olivat silloin hänen johtotähtinään. Aikaisemmin hän kuului vanhasuomalaiseen puolueeseen, mutta vetäytyi myöhemmin syrjään poliittisesta elämästä. Viipurissa hän kuului suomalaisen seurakunnan kirkkovaltuustoon sekä klassillisen lyseon vanhempain neuvostoon.

Vapaussodan aikana hänet pidätettiin Viipurissa punakaartin toimesta kahdesti, mutta päästettiin kuulustelun jälkeen vapaaksi. Silloin hän myös esti punakaartin saamasta haltuunsa lääninmaanmittauskonttorin arkistoja.

Ivar Meurman oli vaatimaton, erittäin tunnollinen virkamies ja aina valmis virassansa auttamaan asiakkaita ja kollegojaan omia vaivoja ollenkaan säästämättä. Muutenkin hän oli erittäin avulias, sukurakas ja herttainen mies, jolla oli huumorintajua. Hänellä oli omintakeisia mielipiteitä ja häntä pidettiin oikeana ”kansanmiehenä”. Ei hän karttanut ruumiillistakaan työtä, hoitipa mm. itse kotinsa lämmittämiseen tarvittavan halkojen hakkauksen ja ylöskannon viimeiseen asti.

FANNY BOEDEKERIN vanhemmat olivat sikaritehtailija Johan Heinrich Boedeker ja Henrietta Fleckenstein.

Fanny Boedekerin ollessa 4-vuotias kuoli hänen isänsä, ja vähän myöhemmin tuhoutui hänen kotinsa erään alivuokralaisen sytyttämässä tulipalossa. 9-vuotiaana ä alkoi koulunkäyntinsä Risslerin koulussa, mutta äidin muutettua Pietariin, jossa vanhemmat lapsista olivat saaneet työpaikkoja, jatkui koulunkäynti St. Peterin koulussa, missä hän suoritti 4. ja 5. luokan kurssit. Vuoden ajan hän sitten oli tätinsä luona, kunnes hän äitinsä kanssa palasi Suomeen Kuusankoskelle, missä veli Julius oli saanut paikan ja tarjosi heille kodin. Siellä hän sitten vietti onnellisimman nuoruutensa ja tutustui Ivar Meurmaniin, joka oli tullut sinne maanmittaustöihin. Kolmen vuoden kihlausajan jälkeen sai sulhanen paikan Maanmittaushallituksessa, joten avioliitto voitiin solmia, ja koti perustettiin Helsinkiin. Kesiä vietettiin sitten Liuksialassa. Seitsemän vuoden kuluttua muutettiin Lahteen, jossa kymmenen kesää vietettiin Vesijärven rannalla omassa kauniissa kesäkodissa. Lahdesta siirryttiin synnyinkaupunkiin, Viipuriin, missä perhe sai viettää kolmekymmentä onnellista vuotta. Lasten lennettyä kodista asuivat puolisot vielä viisi

vuotta pienentyneessä kodissaan, kunnes Ivar Meurman kuoli. Kaksi vuotta myöhemmin menetettiin Viipuri, ja sota teki Fanny Meurmanin ja hänen lapsensa nuorinta lukuun ottamatta kodittomiksi. Niin hän joutui asumaan Enni-tyttärensä luona Jyväskylässä Kumpulassa, mutta myöhemmin vävyn siirryttyä muualle, hän muutti Helsinkiin, jossa asui Viipurin saksalaisen seurakunnan omistamassa Deutsches Altersheimissa Munkkiniemessä, missä kuolema hänet kohtasi.

Saksalaisesta kodista lähteneenä Fanny Meurman kuitenkin omaksui suomen kotikielekseen, mutta kuului koko elämänsä saksalaiseen seurakuntaan. Hän omisti koko elämänsä kodilleen ja oli taitava kodin töissä, etenkin keittiöalalla ja käsitöissä, olipa nuorena sekä kutonut kankaan että ommellut pukunsa anoppinsakin ihastukseksi.

Ivar Meurman haudattiin Viipurissa Ristimäen läntisimmälle hautausmaalle, mistä hänen leposijaansa ei enää Talvisodan jälkeen saattanut löytää. Fanny Meurmanin hauta on Helsingissä Hietaniemen hautausmaalla.