KARL ARVID (ARVI) MEURMAN
s. 28.1.1897
k. 23.1.1965
AINO MEURMAN OS. POUTANEN
s. 30.11.1901
k. 25.6.1979
ARVI MEURMAN syntyi Helsingissä, suvun omistamassa talossa Uudenmaankadulla. Pojan ollessa nelivuotias perhe muutti Lahteen. Siellä Arvi aloitti koulutiensä ja jatkoi sitä vuonna 1909 Viipuissa. Koulunkäynti keskeytyi keväällä 1916 ja Arvi meni apteekkiin oppilaaksi.
Talvella 1918 Arvi tarttui aseeseen valkoisten riveissä. Sodan aikana hän toimi myös saksalaisten tulkkina. Arvi suoritti asevelvollisuuden heti perään. Sen jälkeen vuonna 1919 hän siirtyi KOP:n Viipurin konttoriin pariksi vuodeksi. Siellä ollessaan hän sai kipinän opiskella alaa ja kävi Viipurin yksityisen kauppakoulun.
Talven 1923-34 Arvi työskenteli Lyypekissä suomenkielen kirjeenvaihtajana, kunnes sai kamreerin paikan Luotto-Pankki Oy:n Viipurin konttorista. Siellä ollessaan hänestä tuli ukkomies ja kahden tyttären isä. Vuonna 1933 Luotto-Pankki Oy fuusioitiin KOP:iin ja Arvi palasi KOP:n leipiin. Kiviniemen konttorin esimieheksi hän siirtyi seuraavana syksynä ja toimi siellä Talvisotaan asti.
Sen jälkeen Arvin ura jatkui seuraavasti: KOP:n Karkkilan asioimisto 1940-41. Käkisalmen konttori 1943-44. Suolahti 1944-58 ja Viiala 1958-62.
Sotiin hän osallistui ilmatorjunnassa ja Talvisodassa myös rintamataisteluihin. Talvisodan aikana hänet ylennettiin luutnantiksi.
Arvi osallistui aktiivisesti kunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan osin virkansakin puolesta. Hän toimi mm. Käkisalmen kaupungin ja Suolahden kunnan tilintarkastajana. Käkisalmessa hän toimi lisäksi väestöpäällikkönä.
Myös muu järjestötoiminta kiinnosti Arvia. Hänet haluttiin mielellään mukaan, sillä hän oli hyvä seuramies. Mukaan mahtui puheenjohtajuus Kiviniemen ja Suolahden metsästysseuroissa sekä Karkkilan ja Suolahden reserviupseerikerhoissa. Lisänä oli johtokunnan jäsenyyksiä, vaikkapa Suolahden Lions-klubissa. Harrastuksiin kuuluivat myös metsästys ja kalastus.
Eläkkeelle Arvi siirtyi vuonna 1963. Samalla hän palasi vaimoineen Helsinkiin, Kapteeninkadulle. Mutta hän sai viettää vain kaksi eläkevuotta, sillä hän kuoli yllättäen 23.1.1965. Hänen viimeinen leposijansa on Helsingin Hietaniemessä.
AINO MEURMAN syntyi veturinkuljettaja Heikki Poutasen nuorimpana tyttärenä Pietarissa, mutta muutti jo seuraavana vuonna Riihimäelle. Siellä Aino vietti lapsuutensa ja aloitti koulunkäynnin, joka päättyi Riihimäen Yhteiskouluun viidennelle luokalle keväällä 1917.
Suomen itsenäistymissyksyn ja verisen kevään 1918 hän vietti Launosten kartanossa kotiopettajattarena. Työ miellytti Ainoa ja lukukauden 1918-19 hän opetti konttoripäällikkö Bläckmanin lapsia Pankakoskella.
Viipuri oli seuraava etappi Ainon elämässä. Ensimmäinen työpaikka oli kaupunginvoudin konttorissa ja seuraava KOP:ssa. Siellä hän teki töitä seitsemän vuotta tutustuen siellä Arvi Meurmaniin. Pankkivuosiensa aikana hän kävi myös musiikkiopiston ja harrasti kuorolaulua. Lisäksi hän kävi vuosia laulutunneilla. Kuorolaulu säilyi harrastuksena talvisotaan asti.
Juhannuksena 1925 Aino vihittiin Arvi Meurmanin kanssa. Jo ensimmäinen raskaus päätti uran pankissa. Esikoinen Anja syntyi heinäkuussa 1927. Anneli syntyi kolme vuotta myöhemmin. Perhe muutti Viipurista Kiviniemeen, kun Arvi siirtyi sinne konttorin esimieheksi. Kiviniemessä syntyi kolmas lapsi, Pertti. Silloin elettiin vuotta 1936.
Kiviniemessä Aino toimi aktiivisesti Lotta Svärd –yhdistyksessä. Tätä toimintaa hän jatkoi vielä silloinkin, kun sota ajoi perheen Karkkilaan. Myös yhdistyksen järjestämät kurssit kiinnostivat. Tässä hänen harrastuksensa yhtyi aviomiehen harrastuksiin.
Sodat siirtelivät Ainon ja Arvin perhettä sinne tänne. Jo ennen talvisotaa Aino ja lapset olivat evakuoituna Kangasalle. Kotiin Kiviniemeen palattiin kaksi päivää ennen Talvisodan syttymistä. Uuden evakkomatkan kohde oli Kottilan kartano Jämsässä. Keväällä 1940 perhe vakiintui Karkkilaan kolmeksi vuodeksi.
Karjalaan palattiin 1943, nyt Käkisalmeen. Mutta sota ajoi perheen takaisin kesäkuussa 1944. Ensin oltiin Leppäkoskella, sitten Savonlinnassa. Seuraava pysähdys, Suolahdessa, kesi sitä vastoin 14 vuotta.
Siellä Aino jatkoi työskentelyä pankkivirkailijana, jona hän oli jälleen aloittanut vuonna 1940. Eläkkeelle Aino siirtyi vuonna 1958, jolloin Arvi ja Aino muuttivat Viialaan. Arvin päästyä eläkkeelle muutettiin Helsingin Kapteeninkadulle. Aviomies kuoli tammikuussa 1965. Sen jälkeen Aino asui kaksiossa yksin.
Ystävät ja sukulaiset takasivat sen, että Ainolle riitti seuraa. Yhteydet säilyisät Ainon kuolemaan saakka. Se kohtasi hänet juhannuksena 1979 omassa sängyssä. Aino haudattiin sukuhautaan Helsingin Hietaniemeen.