Fanny Alice (Liisi) Salo, o.s.Meurman
s. 29.4.1895
k. 20.9.1982
Liisi Meurman kasvoi varhaisimman lapsuutensa Helsingissä ja kesät Liuksialassa. Koulunkäynti alkoi perheen muutettua vuonna 1902 Lahteen jatkuen Lahden yhteiskoulussa. Isän Vesijärven rannalta ostamalla Laakkalan maatilalla vietettyihin kesiin sekä onnellisessa perheessä vietettyyn lapsuuteen liittyivät Liisin hauskimmat muistot.
Perheen muutettua syksyllä 1909 Viipuriin jatkui koulunkäynti Viipurin vanhassa yhteiskoulussa, jonka päätteeksi painettiin ylioppilaslakki päähän vuonna 1915. Ylioppilastutkinnon jälkeen seurasi käsityökoulu Helsingissä. Siellä hän pääsi tutustumaan ylioppilaselämään, Helsingin nähtävyyksiin ja suureen sukuunsa.
Seuraavat kolme vuotta Liisi oli työssä Kansallis-Osake-Pankissa Viipurissa, jossa hän tutustui tulevaan mieheensä. Tämä ajanjakso ensimmäisen maailmansodan, Suomen itsenäistymisen ja vapaussodan aikana Viipurissa oli moninaisten koettelemusten värittämää. Vuonna 1918 Liisi toimi pikakurssin käytyään Punaisen Ristin sotasairaalassa hoitajattarena Viipurissa. Vapaussodan jälkeen seurasi vielä vuoden mittainen työrupeama Luottopankki Oy:ssä Helsingissä, joka päättyi avioitumiseen Ilmari Salon kanssa joulukuussa 1921 ja kodin perustamiseen Viipuriin.
Perheeseen siunautuneen neljän lapsen ja kodin hoitamisen sekä suuren sukulais- ja tuttavapiirin vaatiman ajan lisäksi riitti Liisiltä energiaa moniin muihinkin toimiin, kuten Martta-työhön ja Viipurin tyttöpartion vanhempainneuvostoon. Hänen suuri harrastuksensa käsityö, kankaiden, ryijyjen ym. kutominen sai erikoisaseman koko perheen elämässä ja se johti lopulta Suomen Käsityön Ystävät Oy:n edustukseen ja liikkeen pitämiseen Viipurissa 1930-luvulla talvisodan syttymiseen saakka.
Liisi Salo on itse kirjoittanut vuonna 1941: ”Kolmekymmentä vuotta vietin näin minulle kovin rakkaaksi käyneessä Viipurissa, kunnes sota äkkiä vei kauniin Karjalan, iki-ihanan Viipurin ja rakkaan kotini. Sodan jaloista pakenin lapsieni kanssa Liuksialan kartanoon. Sieltä saimme Jalmari-sedän, Adele-tädin ja Lasse-serkun luota turvapaikan Talvisodan ajaksi. Sodan jälkeen tuli uudeksi kotipaikakseni jälleen Lahti.”
Jatkosodan jälkeen vuonna 1946 Liisi siirtyi Helsinkiin otettuaan toimen Suomen Käsityön Ystävät Oy:n toimitusjohtajana. Toimeliaana ja kaikkeen hyvään luottaen hän onnistui voittamaan Helsingin huonon asuntotilanteen ja kokoamaan nuoremmat lapsensa ympärilleen vuokra-asuntoon Annankatu 20:een.
Suurimman panoksensa työelämässä Liisi Salo antoi johtamalleen Käsityön Ystävät Oy:lle. Jätettyään kokopäivätoimisen johtajan toimensa hän jatkoi vielä itsenäisenä yrittäjänä samalla alalla vanhuusikäänsä saakka. Siinä ohessa hän uhrasi paljon aikaansa Suomen Punaisen Ristin järjestämään vanhustyöhön kouluttamalla vanhusten käsityön ohjaajia.
Uhrautuvaisena ja iloisen vaatimattomana Liisi säilytti lastensa ja ympäristön kunnioituksen saaden julkisina tunnustuksina SPR:n ansiomerkin, Yrittäjänaisten ansiomerkin ja sodan 1939-40 muistomitalin.
Viimeiset elinvuotensa Liisi Salo vietti lähellä lapsiansa ja suurta sukuaan Helanderin säätiön vanhainkodissa Haagassa. Hän säilytti täyden henkisen vireytensä ja toimeliaisuutensa aina
88:nnelle ikävuodelleen asti.
Ilmari Salo
s. 20.9.1892
k. 24.3.1950
Ilmari Salon vanhemmat olivat kanttori-urkuri Kaarlo Kustaa Salo ja Fanny Helena Koskinen. Kansakoulun jälkeen Ilmari kävi Tyrvään yhteiskoulua ylioppilaaksi asti ja kirjattiin Keisarillisen Suomen Aleksanterin Yliopiston nimikirjaan ylioppilastutkinnon suorittaneena ja Satakuntalaiseen osakuntaan kuuluvana vuonna 1912. Helsingin Kauppakorkeakoulun päästötodistuksen hän sai Kauppa- ja pankkiosastolta tammikuussa 1915.
Pankkialalle Ilmari Salo suuntautui jo kouluaikana. Kesälomillaan hän palveli Kansallis-Osake-Pankin Vammalan konttorissa ja saman pankin pääkonttorissa vielä ekonomiksi valmistuttuaan. Vuonna 1916 johti ura Viipurin konttorin prokuristiksi ja kamreeriksi. Näin Viipurin vilkas liike- ja seuraelämä otti hänet piiriinsä.
Konttorin pankkineitinä oli Liisi Meurman, Ilmarin tuleva elämänkumppani. Samassa pankissa palvelivat silloin myös Liisin veli Arvi ja hänenkin tuleva puolisonsa Aino Poutanen. Kun tuleva appi Ivar oli Viipurissa lääninmaanmittarina ja Otto-Iivari kaupungin asemakaava-arkkitehtina, tuli Meurmanin sukukin tutuksi. Siirtyminen helmikuussa 1921 johtajaksi Luottopankki Oy:öön nosti nuoren miehen taloudellisen pohjan sellaiseksi, että kodin perustamisesta Meurmanin tyttären kanssa voitiin sopia ja pitää häät vuoden lopulla. Johtajuus Luottopankki Oy:ssä päättyi pulakauden aikaan toukokuussa 1933 pankin yhtyessä Kansallispankkiin.
Ilmari Salo teki vuonna 1927 kaukonäköisen liiketoimen hankkimalla ranskalaisen puukaasupatentin Suomea, Viroa ja Latviaa varten. Hän sai aikaan sen, että puukaasuttajien tehdasmainen valmistus maassamme aloitettiin jo vuonna 1928. Seuraavana vuonna hän teki tuloksettoman aloitteen Valtioneuvostolle puukaasuttajien valmistuksen tukemisesta ja kehittämisestä tulevia pula- ja sota-aikoja silmällä pitäen, jotta liikenne ei pysähtyisi bensiinin loppuessa.
Ilmari Salolle tämä vekselivetoinen hanke kävi kalliiksi, sillä hän joutui luopumaan siitä syyskuussa 1939 saaden hädin tuskin velkansa kuitatuiksi. Hän sai sivusta seurata maan autokannan varustamista ”häkäpöntöillä” sodan aikana ja muiden hyötyessä siitä.
Luottopankin jälkeen Ilmari Salo sai toimen Viipurin Panttilaitos Oy:ssä toimitusjohtajana, jona hän toimi kuolemaansa saakka. Tässä tehtävässä huippusuoritus oli liikkeen laina-asiakkaiden omaisuuden evakuointi pommitusten aikana Viipurista. Joulukuussa 1939 tuotiin kuorma-autoilla mm. kaikki jalometallit, jalokivet sekä arvopaperit 40 suuressa arkussa Kangasalan vanhaan viljamakasiiniin. Tammikuun lopulla tuotiin yhteensä 14 rautatievaunua muuta omaisuutta, joka koitui siirtoväen hyväksi. Omasta kodistaan hän onnistui pelastamaan vain yhden huoneen kaluston. Talvisodan jälkeen Viipurin Panttilaitos jatkoi toimintaansa Lahdessa.
Talvisodan aikana Ilmari Salo komennettiin väestönsuojelujoukkoihin tehtävänään ilmavalvonta Viipurin vahtitornin kellotapulissa, joka sijaitsi aivan vastapäätä kodin ikkunoita. Sieltä hän näki koko kaupungin alueelle putoilevat pommit ja niiden sytyttämät tulipalot.
Ilmari Salo toimi Viipurin suojeluskunnan laivasto-osastossa. Tämä vei hänet purjehdusharrastuksen pariin sekä kilpapurjehtijana että aina Riikaan asti seilanneena matkapurjehtijana. Elinikäisinä harrastuksina säilyivät myös isältä perityt metsästys ja kalastus.