Otto Meurman
s. 2.3.1859 Kangasalla,
k. 20.2.1929 Karkussa.
Puoliso 14.9.1886
Aina Ignatius
s. 1.3.1864 Helsingissä,
k. 29.2.1944 Helsingissä.
OTTO MEURMAN sai Liuksialassa isältään alkeisopetusta ja pääsi sen jälkeen III-luokalle Tampereen Ylä-Alkeiskoulua, mistä hän sitten siirtyi Helsinkiin Normaalilyseon suomenkieliselle osastolle 1873. Sieltä hän tuli ylioppilaaksi 1877 ja liittyi Hämäläiseen osakuntaan. Kouluasunnon hän sai, kuten sitten veljensäkin, äitinsä langon prof. Liljenstrandin piharakennuksessa Kasarminkatu 48:ssa, kunnes vanhemmat vuonna 1882 muuttivat Helsinkiin. Yliopistossa hän suoritti fil. kandidaattitutkinnon 1880 ja promovoitiin maisteriksi vuonna 1882. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui l886. Hän oli liittynyt Suomalaiseen Nuijaan ja oli ensimmäisiä niistä, jotka vaativat saada suorittaa tutkintonsa suomenkielellä. Hän kuului mm. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraan ja Suomen lääkäriseuraan sekä oli perustamisesta asti Duodecim-seuran jäsen.
Hoidettuaan väliaikaisesti eräitä lääkärinvirkoja hänet valittiin v l886 Ilmajoen kunnanlääkäriksi, missä hän samalla avioiduttuaan viipyi vuoteen l893 saakka. Tehtyään puolisonsa kanssa vuonna l889 opintomatkan Berliiniin, hän perusti Ilmajoelle oman 12-paikkaisen yksityissairaalan, todennäköisesti ensimmäisen yksityisen maaseudulla. l893 hänet nimitettiin Salmin piirin piirilääkäriksi Impilahdelle. Siellä hän asui luonnonkauniilla Viipulanniemellä, mistä hän kuitenkin jo vuonnal895 siirtyi Pitkärantaan hoitaakseen siellä virkansa ohella tehtaanlääkärin tointa. Täällä perhe asui Alasavotalla. Vuonna l904 hän hakeutui Tyrvään piirin piirilääkäriksi saaden luvan asua Karkussa.
Vuonna l895 hän oli tehnyt toisen opintomatkan Berliiniin yhdessä sisarensa Ineksen kanssa. Laajassa piirissään hän teki virka- ja sairasmatkat omalla hevosellaan, Pitkärannan aikoina osittain polkupyörällä. Karkusta käsin hän kävi viikottain pitämässä vastaanottoja Mouhijärvellä. Usein hän pistäytyi kutsumattakin vaikeasti sairastuneiden potilaittensa luona. Erityisesti hänta pidettiin taitavana keuhkokuumeen parantajana. Nuorempana hän joutui usein kirurgisia tapauksia selvittämään, mm. pelastamaan pojan, jonka pyssyleikki työnsi putken keuhkojen läpi. Vaikeimpiin tapauksiin luettaneen myös jäykkäkouristukset. Diagnoosien tekoon hän oli hyvin harjaantunut. Lääkärinä hän saavutti suurta luottamusta, ja potilaat ovat muistaneet häntä vuosikymmenien takaa. Vuodesta l909 alkaen ensi maailmansodan alkuvuosiin saakka hän piti lepokotia Sorjalla.
Asuttuaan Karkussa aluksi vuokra-asunnossa Huidalla, hän vuonna 1907 rakensi itselleen oman asunnon ostamalleen Sorjan palstatilalle ja raivasi sinne kivikkoiseen maastoon puutarhat. Kivistä kertyi laituripengertä noin 60 m. Hän oli aina kiinnostunut maanviljelyksestä ja omisti vuosina 1905-1908 Erkkilän tilan Tyrisevällä sekä sen jälkeen vuodesta 1909 kuolemaansa saakka Torman palstan Karkussa. Kotonaan hän aina piti ainakin yhtä hevosta ja lehmää sekä muitakin kotieläimiä. Impilahdelta alkaen hänellä oli siipikarjaa, eräinä vuosina Karkussa kalkkunatarha. Hän kuului aikanaan Vaasan ja myöhemmin Hämeen-Satakunnan maanviljelysseuraan. Vuonna 1917 hänen kotinsa joutui maatalouslakon alaiseksi ja vapaussodan aikana yrittivät punaiset pitääa siella kotitarkastuksen, kuten routavuosina oli viranomaisten käskystä pidettykin Pitkärannassa.
Otto Meurman oli luonteeltaan vaatimaton, avulias ja vilkas, ehkä joskus kiivastuva ja pessimismiin taipuva.
AINA IGNATIUS oli senaattori K.F.Ignatiuksen ja Amanda Bergmanin tytär.
Aina Ignatius kävi Suomalaisen Tyttökoulun Helsingissä vuosina 1872-1879 ja opiskeli sitten yliopiston piirustussalissa ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa maalausta, mitä sekä koristelupiirustusta hän sitten harrasti myöhäiseen ikäänsä asti. Hän kopioi ja maalasi itsenäisestikin tauluja ja posliinia sekä koristeli mm. huonekaluston hehkukynäpiirroksin ja kukkamaalauksin sovittaen siihen suomalaisia sananlaskuja. Ennen avioliittoa hän toimi laskijana Tilastollisessa Päätoimistossa vuosina 1880-1885. Naimisiin mentyään hän seurasi miestään opintomatkalle Berliiniin ja osallistui prof. Hahnin sairaanhoitokurssiin vuonna 1889 voidakseen avustaa miestään tämän sairaalassa Ilmajoella.
Miehensä tultua Salmin piirilääkäriksi hän ryhtyi lapsuuden kodista perityn isänmaallisen mielen elähyttämänä kansanvalistustoimintaan, mm. pitäen lukuiltoja maalaistaloissa. Hän aloitti Pitkärantaan muutettuaan Martta-työn mm. toimittamalla Martta-lähetteja alkeellisiin kreikkalaiskatolisiin rajapitäjiin. Routavuosina hän piti kotonaan iltakoulua lukutaidottomille kreikanuskoisille nuorille ja koetti nuorisoseuroissa vahvistaa isänmaallista henkeä vastapainoksi venäläistyttämisyrityksille Raja-Karjalassa. Mm. hän osallistui miehensä kera nimien keruuseen Suureen Adressiin ja hoiti myös pitkärantalaisten seppeleen teksteineen Aleksanteri II:n patsaalle sitä kukitettaessa mielenosoituksena Helmikuun manifestille vuonna 1899. Kodeissa käyden, kokouksia, esitelmiä ja juhlia järjestämällä hän silloin, kuten myöhemmin Karkussa, selvitteli kansalaisten velvollisuuksia isänmaan olojen kehittämiseksi ja turvaamiseksi. Hänen rakkautensa Raja-Karjalaan laski pohjan myöhempien sikäläisten työntekijöiden toimille.
Perheen muutettua Kaarlo-pojan kuoleman jälkeen Karkkuun, hän jatkoi Martta-työtä ja oli sinne perustamassa Lotta Svärd-yhdistystä sekä Mannerheimin lastensuojeluliiton osastoa. Kotonaan hän piti lapsille puutarhakursseja. Siellä Sorjan kodissaan kuului puutarhanhoito hänen mieliharrastuksiinsa, kuten Ilmajoen ajoilta asti. Ilmajoella oli mm. kokeiltu tomaattien kasvattamista.
Aina Meurmania käytettiin paljon puhujana, ja hän osallistui politiikkaan ja julkaisi kirjoitelmia. Hn otti myös osaa oman paikkakunnan seuraelämään ja piti kotiaan avoinna yhtälailla rikkaille kuin köyhille sekä laajalle suvulle. Karkussa hän osallistui paikallisiin rientoihin, mm. kirkon kaunistamiseen kudonnaisilla sekä lahjoittamalla krusifiksin alttarin yläpuolelle.
Miehensä kuoltua Aina Meurman vietti loppuelämänsä Helsingissä vielä väsyneenäkin osallistuen sydäntään lähellä olevien yhdistysten toimintaan.
Otto Meurman lepää haudattuna perhehautaan Kangasalan kirkkomaalla, ja sinne myös Aina Meurmanin tuhka kätkettiin.
.