Aulis ja Greta Liuksiala

Aulis Arpad Liuksiala

s. 5.12.1904    k. 2001

 

 

Aulis Liuksiala syntyi Werner Meurmanin perheen neljäntenä lapsena samana vuonna, kun Venäjä oli häviämässä sotaa Japa­nille. Siksi vanhemmat aikoivat panna pojan nimeksi Okuito-Ojama mutta tyytyivät osoittamaan isänmaallisuutensa unkarilai­sella Arpad-nimellä.

 

Aulis aloitti koulunkäyntinsä Lampenin valmistavassa koulussa, kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaalilyseosta ja valmistui ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta vuonna 1928. Hän löysi työpaikan konttorialan suunnittelijana Syste­mas­sa. Vuonna 1933 hän siirtyi Helsingin kaupungin sähkölaitok­sen laskutusosaston päälliköksi. Vuonna 1949 hänet kutsuttiin Helsingin Puhelinyhdistyksen isännöitsijäksi. Kiinteistöosas­ton päällikkönä hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä asti.

 

Aulis Liuksiala hoiti sivutoimisesti useiden asuintalojen isännöitsijän tehtäviä, mm. isänsä perustamassa Asunto-osakeyh­tiö Suvantolassa Pietarinkatu 5:ssä 40 vuotta.

 

Suojeluskuntatoimintaan hän osallistui ikämiespataljoonassa. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi komppanian vääpelinä. Sotilas­arvoltaan hän oli luutnantti.

 

Aulis harrasti jo koulupoikana puutöitä, joita hän möi Kotite­ol­lisuus Tellervoon. Sotien aikana tekemillään puuveistoksilla hän voitti palkintojakin. Lukuisat eläinveistokset, koristeel­liset puukot tuppeineen, korukaapit ja suomalaisilla sananlas­kuilla koristellut katajatyöt ovat lahjaksi saatuina ilahdut­taneet laajaa ystävä- ja sukulaispiiriä.

 

Aulis Liuksialasta voi sanoa, että hän oli tavaroiden kier­rättäjä jo kauan ennen vihreiden arvojen nousua. Hän oli ja on aina puuhaamassa jotakin. Hänen kättensä jälki näkyy selvästi Pikku-Liuksialan Punaisessa huvilassa ja Pusulan Piilopirtissä. Viimemainitussa hän opetti vieraansakin nauttimaan savusaunan ja avantouinnin ihanuudesta. Hän keksi myös tervaksesta veis­tetyt ’nikotikut’, joita pureksimalla hän pääsi eroon tupakas­ta.

 

Aulis Liuksiala on luonnon ja lasten suuri ystävä. Hän on asuintalonsa lasten yhteinen ’ukki’. Hän on luonteeltaan ante­lias ja ystävällinen, toisinaan kiivas mielipiteissään ja itsepäinen mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen ja oikeudenmukai­nen.

 

Muotioikuista Aulis Liuksiala ei ole piitannut vaan on aina ollut persoonal­linen oman tiensä kulkija. Hän on edelleen tuttu näky eteläisen Helsingin kaduilla, joilla hän kulkee musta baskeri päässä ja koukkupäinen kävelykeppi kädessä ojennellen sillä tarpeen tullen kuritonta nuorisoa.

 

 

 

Greta Theresia Liuksiala o.s. Rönnberg

s. 28.7.1904

k. 11.9.1986

 

Greta Liuksiala oli vankilanjohtaja, majuri Richard Reynold Rönnbergin ja Aina Ida Maria Caloniuksen tytär. Gretalla oli kaksi veljeä, joista toinen kuoli nuorena. Greta vietti onnel­lisen lapsuuden Kakolanmäellä, koska isä oli tuolloin Kakolan vankilan johtajana.

 

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun tyttölyseosta ja suoritti alemman oikeustutkinnon Helsingin Yliopistossa. Ennen sotia ja Talvisodan aikana hän työskenteli puolustusministeriössä. Myöhemmin, lasten vartuttua hän palasi sinne kirjaajaksi, mitä virkaa hän hoiti eläkeikäänsä asti.

 

Hän oli poissa työelämästä toistakymmentä vuotta hoitaen koti­aan ja perhettään. Kodin ja lähiomaisten hyvinvointi olivat hänelle aina hyvin tärkeitä asioita.

 

Greta Liuksiala harrasti ranskankielen opiskelua ja oli Manner­heimin ikuinen ihailija. Luonteeltaan hän oli ystävällinen ja vaatimaton.