Aulis Arpad Liuksiala
s. 5.12.1904 k. 2001
Aulis Liuksiala syntyi Werner Meurmanin perheen neljäntenä lapsena samana vuonna, kun Venäjä oli häviämässä sotaa Japanille. Siksi vanhemmat aikoivat panna pojan nimeksi Okuito-Ojama mutta tyytyivät osoittamaan isänmaallisuutensa unkarilaisella Arpad-nimellä.
Aulis aloitti koulunkäyntinsä Lampenin valmistavassa koulussa, kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaalilyseosta ja valmistui ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta vuonna 1928. Hän löysi työpaikan konttorialan suunnittelijana Systemassa. Vuonna 1933 hän siirtyi Helsingin kaupungin sähkölaitoksen laskutusosaston päälliköksi. Vuonna 1949 hänet kutsuttiin Helsingin Puhelinyhdistyksen isännöitsijäksi. Kiinteistöosaston päällikkönä hän työskenteli eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Aulis Liuksiala hoiti sivutoimisesti useiden asuintalojen isännöitsijän tehtäviä, mm. isänsä perustamassa Asunto-osakeyhtiö Suvantolassa Pietarinkatu 5:ssä 40 vuotta.
Suojeluskuntatoimintaan hän osallistui ikämiespataljoonassa. Talvi- ja jatkosodassa hän toimi komppanian vääpelinä. Sotilasarvoltaan hän oli luutnantti.
Aulis harrasti jo koulupoikana puutöitä, joita hän möi Kotiteollisuus Tellervoon. Sotien aikana tekemillään puuveistoksilla hän voitti palkintojakin. Lukuisat eläinveistokset, koristeelliset puukot tuppeineen, korukaapit ja suomalaisilla sananlaskuilla koristellut katajatyöt ovat lahjaksi saatuina ilahduttaneet laajaa ystävä- ja sukulaispiiriä.
Aulis Liuksialasta voi sanoa, että hän oli tavaroiden kierrättäjä jo kauan ennen vihreiden arvojen nousua. Hän oli ja on aina puuhaamassa jotakin. Hänen kättensä jälki näkyy selvästi Pikku-Liuksialan Punaisessa huvilassa ja Pusulan Piilopirtissä. Viimemainitussa hän opetti vieraansakin nauttimaan savusaunan ja avantouinnin ihanuudesta. Hän keksi myös tervaksesta veistetyt ’nikotikut’, joita pureksimalla hän pääsi eroon tupakasta.
Aulis Liuksiala on luonnon ja lasten suuri ystävä. Hän on asuintalonsa lasten yhteinen ’ukki’. Hän on luonteeltaan antelias ja ystävällinen, toisinaan kiivas mielipiteissään ja itsepäinen mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen ja oikeudenmukainen.
Muotioikuista Aulis Liuksiala ei ole piitannut vaan on aina ollut persoonallinen oman tiensä kulkija. Hän on edelleen tuttu näky eteläisen Helsingin kaduilla, joilla hän kulkee musta baskeri päässä ja koukkupäinen kävelykeppi kädessä ojennellen sillä tarpeen tullen kuritonta nuorisoa.
Greta Theresia Liuksiala o.s. Rönnberg
s. 28.7.1904
k. 11.9.1986
Greta Liuksiala oli vankilanjohtaja, majuri Richard Reynold Rönnbergin ja Aina Ida Maria Caloniuksen tytär. Gretalla oli kaksi veljeä, joista toinen kuoli nuorena. Greta vietti onnellisen lapsuuden Kakolanmäellä, koska isä oli tuolloin Kakolan vankilan johtajana.
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Turun tyttölyseosta ja suoritti alemman oikeustutkinnon Helsingin Yliopistossa. Ennen sotia ja Talvisodan aikana hän työskenteli puolustusministeriössä. Myöhemmin, lasten vartuttua hän palasi sinne kirjaajaksi, mitä virkaa hän hoiti eläkeikäänsä asti.
Hän oli poissa työelämästä toistakymmentä vuotta hoitaen kotiaan ja perhettään. Kodin ja lähiomaisten hyvinvointi olivat hänelle aina hyvin tärkeitä asioita.
Greta Liuksiala harrasti ranskankielen opiskelua ja oli Mannerheimin ikuinen ihailija. Luonteeltaan hän oli ystävällinen ja vaatimaton.