Erkki ja Rea Liuksiala sekä Ragnhild Liuksiala

Erkki Agathon Liuksiala

s. 16. 1.1902

k. 14.10.1978

 

Erkki Liuksiala eli lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingissä. Jo varhain tulivat esille hänen teknilliset taipumuksensa, kun hän perheen poikien iloksi piirteli hienoja veturimalleja paperista leikattavaksi.

 

Erkki Liuksiala tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta Normaali­lyseos­ta ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä Kor­keakoulus­ta vuonna 1928. Opiskeluaika vei hänet uuden keksin­nön, radion, pariin. Opiskelutovereittensa kanssa Erkkiä voi­daan kutsua radioalan uranuurtajaksi Suomessa.

 

Hän toimi aluksi uuden Lahden radioaseman työmaainsinöörinä ja aseman päällikkönä. Myöhemmin hän oli AEG-Telefunkenin radioin­sinöörinä ja sähkötarkastuslaitoksen insinöörinä. Vuonna 1948 Erkki Liuksialasta tuli Oy Fennora Ab:n toimitusjohtaja. Myö­hemmin hän toimi vielä Iskumetallissa Lohjalla ja HR-radion toimitusjohtajana Hangossa. Tässä tehtävässä hän toimi useita vuosia yli vaaditun eläkeiän.

 

Järjestötyö oli Erkki Liuksialan sydäntä lähellä. Radioamatöö­riliitto kutsui hänet lopulta kunniapuheenjohtajakseen. Lisäksi hän toimi Radioinsinööriseuran jäsenenä ja puheenjohtajana. Eläkkeelle siirtymisensä jälkeen hän osallistui aktiivisesti Tekniikan museon perustamiseen, toimi museon talkootyöläisenä ja aloitti radioliikkeiden historiikin kirjoittamisen, joka kuitenkin näön heiketessä jäi kesken.

 

Erkki Liuksiala harrasti monia luontoon, ruumiinkulttuuriin ja matkailuun liittyviä asioita. Luonnossa samoilun ja matkailun yhteydessä hän harrasti myös valokuvausta, josta todistuksena on perheelle kertynyt mittava kokoelma kauniita luontokuvia. Luonnosta Erkki nautti myös suvun kesäparatiisissa Pikku-Liuk­sialassa. Sieltä hänet muistetaan viime aikojen ”legioona­lais-lookissa”, eli lippalakissa, niska suojattuna valkoisella pyyhkeellä Pikku-Liuksialan riivaavia hyttysiä vastaan, kun hän kävi päättymätöntä kaksintaisteluaan alaa valtaavaa vehreyt­tä vastaan. Uintiharrastus vei hänet avantouinnin pariin ja jääui­mariseura Humaus ry:n puheenjohtajaksi.

 

Erkki oli luonteeltaan vaatimaton, avulias, rauhallinen, huumo­rintajuinen ja seurallinen. Hän pyrki aina välttämään riitaa ja luopui usein omista oikeuksistaan toisten hyväksi.

 

 

Rea Maria Liuksiala o.s.Lindfors

s. 19.2.1904

k. 12.6.1948

 

Rea Liuksiala syntyi tullipäällysmies Herman Lindforsin ja hänen puolisonsa Maria Gustrenin ruotsinkieliseen perheeseen. Hän kävi Ahlbrechts Samskolania, mistä siirtyi Svenska Fruntim­merskolaniin, jossa suoritti keskikoulututkinnon. Koulun jäl­keen hän toimi konttoristina, pisimmän ajan Teollisuuden Har­joit­tajain Keskinäisessä Tapaturmavakuutusyhtiössä.

 

Rea Liuksiala antoi sotien aikana merkittävän panoksen nk. ”sotalapsitoiminnassa” ja oli mukana ympäri Suomea koottujen lapsien kuljettamisessa Ruotsiin.

 

Alunperin ruotsinkielinen Rea Liuksiala oppi avioliitossaan täydellisesti suomenkielen. Hän oli viehättävä, seurallinen ja ystävällinen ihminen, joka inhimillisesti katsoen liian aikai­sin joutui, lyhyen sairauden jälkeen, jättämään miehensä ja kaksi aikuistuvaa tytärtään.

 

 

 

 

Ragnhild Liuksiala o.s. Kjellberg

s. 3.4.1918  k.

 

 

Ragnhild Liuksiala syntyi Ruotsissa, Skövdessä, jalkaväenkap­teeni Ragnar Kjellbergin ja Carin Högstedtin perheeseen. Hän kävi koulua Djursholmissa ja Tukholmassa. Päätettyään koulunsa vuonna 1936 hän matkusti opiskelemaan kieliä Englantiin ja Ranskaan mutta isän kuoleman jälkeen vuonna 1939 hän palasi takaisin Ruotsiin. Opiskelut Tukholmassa jatkuivat vielä Bar-Lock- opistossa, jossa hän opiskeli kaupallisia aineita.

 

Aluksi ”Ranka” Kjellbergin työpaikkana oli Ruotsin lääkintöhal­litus mutta myöhemmin ensimmäisen avioliiton purkauduttua ja Rankan palattua Göteborgista Tukholmaan hän sai työpaikan kenttävirkailijana silloisessa lentoyhtiö ABA-SAS:ssä.

 

Vuonna 1947 Ranka sai viransijaisuuden Ruotsin ulkoministeriön palveluksessa Helsingissä. Täällä hän kohtasi leskeksi jääneen Erkki Liuksialan, jonka kanssa avioitui. Helsinkiin hän on jäänyt myös eläkepäiviään viettämään.