AGATHON MEURMAN
s. 9.10.1826 Kangasalla,
+ 17.1.1909 Helsingissä.
Puoliso 13.7.1854
ALINE FREDRIQUE TALLQVIST
s. 24.11.1835 Haminassa,
+ 17.2.1899 Helsingissä.
AGATHON MEURMAN syntyi kapteeni Carl Otto Meurmanin ja Amalia Lovisa Arwidssonin kahdeksantena lapsena, – ja pikkusiskon kuoltua nuorimmaksi jääneenä lapsena Liuksialan kartanossa, jonka hänen isänsä oli viisi vuotta aikaisemmin ostanut. Äitinsä hän menetti kuusivuotiaana ja jäi siten isänsä äitipuolen Maria Lovisa o.s. Molinin ja vanhempien sisarustensa kasvatettavaksi.
Ensimmäisen ohjauksen opintiellä antoi Agathonille hänen isänsä velipuoli ylioppilas Constantin Meurman, sitten kun sisar Adolfina ensin oli opettanut lukemisen. Sitten oli oppiaineina latina, geometria, ranska, venäjä, maantiede, historia ja uskonoppi. Talvella 1839 isä vei poikansa Pietariin, missä vanhempi veli Otto oli upseerina Semenovin kaartissa. Siellä hän oppi paremmin venäjää, mutta varsinainen koulunkäynti tapahtui Hämeenlinnan triviaalikoulussa, jonne Agathon otettiin III-luokalle. Opiskelu siellä rajoittui vain kahteen luokkaan, minkä jälkeen poika jälleen lähetettiin Pietariin, nyt 7-luokkaiseen internaattikimnaasiin III-luokalle. Siellä hän kävi IV:kin luokan, kuten isä oli suunnitellut. Seuraava opinahjo oli professori Aminoffin ”ylioppilasleipomo” Helsingissä, ja sieltä hän kesällä 1844 tuli ylioppilaaksi ja liittyi Satakuntalaiseen osakuntaan.
Yliopistossa Agathon Meurman harjoitti opiskelua kaksi vuotta. Ensimmäinen lukukausi katkesi kuitenkin isän kuoleman vuoksi, opiskelu jäi muutenkin hajanaiseksi, päämäärättömäksi, ja niin hän päätti siirtyä Mustialaan opiskelemaan maanviljelystä ja ja selviytyi sieltä agronomina 1848. Siihen opinnot loppuivatkin, ja hän palasi Liuksialaan, jonka hän vähän myöhemmin osti sisaruksiltaan ja tuli sen isännäksi Maarianpäivänä 1849. Seurasi muutama vuosi sisarten kanssa Liuksialassa, kunnes hän löysi itselleen puolison Kangasalan pappilasta. Agathonin ja Alinen häät vietettiin 13.7.1854.
Maanviljelijäksi antauduttuaan Agathon Meurman ryhtyi kohentamaan Liuksialaa ja saattoi aikaa myöten sen viljelykset ja metsät parhaaseen ajanmukaiseen kuntoon. Niinikään hän kehitti hevos- ja karjakantaansa ja kohotti lehmien luvun lopulta noin sataan. Se edellytti tietenkin, että tallit ja navetat uusittiin, ja niinpä hän rakensi Liuksialaan uuden tallin ja karjakartanon. Myös kartanon muut rakennukset uusittiin ja kunnostettiin. Vanha päärakennus säilytettiin, mutta korjattiin tarpeen mukaisesti. Liuksialasta kehittyi vähitellen mallikartano.
Jo ylioppilaana oli Agathon Meurman saanut J.V.Snellmanin ”Saiman” ilmestymisestä alkaen kansallisen herätyksen, mikä sai hänet myös tarttumaan kynään ja kirjoittamaan sanomalehtiin yhteiskunnallisista asioista vuodesta 1844 alkaen. Jo alussa hän joutui kirjalliseen sanasotaan ”Hänen hirmuisuutensa” L. G. von Haartmanin kanssa. Kirjoitus koski hänen puoltamiensa säästöpankkien hyödyllisyyttä. Vähitellen ja etenkin vuodesta 1863 alkoi nimimerkki A.M:n kirjoituksia ilmestyä tiheämpään Topeliuksen Helsingfors Tidningarissa, Finlands Allmänna Tidningissä, Åbo Tidningissä ja Helsingin Uutisissa, jonka perustajiin hän kuului. Lisäksi hän oli avustajana Kirjallisessa Kuukausilehdessa, Uudessa Suomettaressa sekä Morgonbladetissa ja Tampereen Sanomissa. Yrjö-Koskisen kehoituksesta muuttuivat ensialun ruotsinkieliset kirjoitukset suomenkielisiksi. Vuosina 1886-1888 hän oli suomalaisuutta ajavan ”Finland”-lehden päätoimittajana.
A.M:n kirjoitukset tekivät hänestä pian tunnetun yhteiskuntapoliitikon, mikä mm. johti hänen valitsemiseensa talonpoikaissäädyn jäseneksi valtiopäiville. Siinä ominaisuudessa hän vuosina 1872-1900 suorittikin suurimman elämäntyönsä vanhasuomalaisen puolueen eturivin miehenä. Varapuhemiehenä säädyssään hän oli vuosina 1897 ja 1899. Hän sai ensimmäisenä kunnallisneuvoksen arvonimen 1861, ja pankkivaltuusmiehen tehtäviä hän hoiti 1882-1905. Tämä johtikin siihen, että hän siirtyi perheineen talvikausiksi Helsinkiin asumaan Annankatu 2:ssa. Kesät kuitenkin oltiin aina Liuksialassa. Agathon Meurmanin muista yhteiskunnallisista tehtävistä mainittakoon Kangasalan kunnanvaltuuston puheenjohtajuus, kirkolliskokouksen jäsenyys 1876-1898, samoin kuin jäsenyys lukuisissa valtion- ym. komiteoissa, mm. maaseudun kunnalliskomiteassa, kansakoululaitoksen-, maanmittauslaitoksen- ja panttilainaliikkeenjärjistämiskomiteoissa. Kansanvalistusseuran puheenjohtajana hän oli 1884-1905.
Agathon Meurmanin julkaisujen lukumäärä on paisunut harvinaisen suureksi. Ne kertovat samalla havainnollisesti hänen toimintansa monipuolisuudesta. Niitä olivat:
”Om finska folkskolans organisation” 1857
”Tuottaako viinanpoltto rahavoittoa” 1863
”Dictionnaire francais-finnois” 1877
”Veroista Suomessa” 1878 (myös ruotsiksi)
”Maatilojen yleiset rasitukset Suomessa” 1880 (myös ruotsiksi)
”Isänmaan puolustuksesta” 1882 (myös ruotsiksi) salanimellä ”Aseeton Maamies”
”Om vara partiförhållanden” 1883
”Sanakirja yleiseen sivistykseen kuuluvia tietoja varten I-II” 1883, 1890 (teos on ensimmäinen suomalainen tietosanakirja)
”Viinalakiemme johdosta” 1887 (myös ruotsiksi)
”Suomi ennen ja nyt” 1890 (myös ruotsiksi ja ranskaksi)
”Nälkävuodet 1860-luvulla” 1892 (myös ruotsiksi)
”Ehtoollispakko ja eriuskolaisuuslaki” 1893,
”Kuinka suomenkieli pääsi viralliseksi” 1893 (myös ruotsiksi)
”Venäläis-suomalainen sanakirja” 1895
”Juha Pynninen ja kansankirjastot” 1895 (myös ruotsiksi)
”För det svenska partiet att beakta” 1896 (salanimellä ”Likgiltigt hvem”)
”Hvad är en fennoman” 1896 (salanimellä ”En fennoman”)
”Neljäs sääty” 1898
”Käytännöllisiä havainnoita venäläisestä Miristä” 1899
”Tulevaisuuden sota” 1900
”J.V.Snellman” 1901 (myös ruotsiksi)
”Kansalaissotaako?” 1902 (Turun yliopiston kirjaston v 2001 digitoimana kappaleena yliopiston VOLTTI-tietokannassa)
”Martti Luther” 1902 (myös ruotsiksi)
”Sana kansalle” 1903
”Tulevaisuutemme” 1903 (myös ruotsiksi)
”Eämänkysymyksiä I-III” vuosina. 1903-1909
”Siivosta esiintymisestä” 1903
”Nykyisten kauheuksien juuret Itämerenmaakunnissa” 1906
”Kansan kohtalo kansan kädessä” 1908
”Kreivi N.L. Zinzendorf in elämänvaiheet” 1908
”Maa kuuluu kaikille” 1908
”Säästäväisyydestä ja Säästöpankeista” 1908
”Lain pyhyys” 1909,
”Muistelmia I” 1909.
Paitsi näitä julkaisi Agathon Meurman valtavan määrän artikkeleita ym. kirjoitelmia sanoma- ja aikakauslehdissä, käännöksiä jne. Niiden tunnusmerkkinä oli itsenäinen käsitystapa ja pirteä huumorillinen tyyli.
Agathon Meurmanista on jälkikirjoituksessa sanottu mm. ” Enemmän kuin kukaan muu on Meurman painanut leimansa talonpoikaissäädyn esiintymiseen, ja tuskinpa toisissakaan säädyissä lienee ollut miestä, jonka vaikutus säätyveljiinsä oli yhä suuri kuin Meurmanin”.