Kirjeet

Kirje · 18.2.1908

Einar Thulén kirje Argentiinasta Ollille 1908

Einarin Argentiinassa 18.2.1908 kirjoittama kirje Ollille on kirje, jossa hän kertoo valokuvista, vehnän ja karjan kuljetuksista, ratsastamisesta ja työstään rautatien parissa.

Kirjeen teksti

Argentiinan aroilla 18.2.08

Hyvä Veli!

Eilen sain kirjeesi. Suurimmat kiitokset siitä! Ilahuttavaa se on, että joskus silloin tällöin ajattelet minua. Sillä kuten voit arvatakin on jokainen Suomesta lähetetty kirje aarre minulle. Sinähän olet kuudennella luokalla nyt. Korkealle Sinäkin vaan olet kiivennyt - vielä kappale matkaa ja olet jo ylioppilas, sillä, muista se, Olli Elias, sinusta pitää tulla ylioppilas. Se matka, joka on edessäsi on lyhyt ja pian olet perillä. Sinua ei estä mikään tulemasta ”valkolakkiseksi” jollei päähäsi pälkähdä jokin Argentiinan-matka tai joku muu sellainen. Usko minua, joka olen kokenut sitä - että jos olet niin lähellä päämäärää ja sitten viimeisessä hetkessä poikkeet tieltä - toiselle - sinä kadut sitä katkerasti. -Muista joskus mitä olen sanonut.

Pyysit minua lähettämään valokuvia! Teen sen ja valitsin jälellä olevistani muutamia, jotka sinua ”agronomina” ehkä suostuttavat. - Ensiksikin No. 1. Kuten tiedät, ovat tämän maan tärkeimmät vientitavarat: vehnä ja villa. Joka vehnä-sadon jälkeen näkee joka asemalla korkeita ”vehnäsäkkivuoria”, jotka sitten junalla kuljetetaan satamiin, laivoihin, jotka kulettavat ne Euroopaan. Tuhansia, miljoonia kiloja vehnää kuljetetaan täältä Euroopaan ja osa tulee kyllä Suomeenkin. No. 1:ssä näet tuollaisen vehnävuoren. -No. 2. Siinä näet aitauksen, jonne lampaita, hevosia ja lehmiä ajetaan. Täältä ne juoksevat kapeata kujaa pitkin vaunuihin, joissa ne kuljetetaan sitten edelleen. Argentiinassa (aroilla) et näe yhtäkään asemaa, jossa ei olisi tuollaista ”karjapihaa”. Kun asemia ruvetaan rakentamaan ovat nämä vehnämakasiinit ja nämä ”karjapihat” ensimmäiset laitokset, joita ruvetaan tekemään. Kuten näet on vaunu kaksikerroksinen. Se on ainoastaan lampaita varten. -No. 3. Siinä näet kuvan avarasta arosta, joka on kuin merenpinta, yhtä tasainen ja ääretön. Ja sitten näet nuo kömpelöt, jättiläismäiset ajopelit, joita vetää 10-12 hevosta. Rattaat ovat täynnä vehnää. En ole koskaan vielä ollut tilaisuudessa valokuvaamaan noita kaikista suurimpia rattaita. Kun olen nähnyt sellaiset, ei valokuvauskone ole ollut mukana. Näkisit sellaiset 30 tonnin vaunut (niitten suuruus määrätään kantokyvyn mukaan). Sellaisia vetää 15-18 hevosta. Takapyörien läpimitta on noin 3 metriä ja hitaasti mutta varmasti kulkevat ne yli tuon tasaisen aron. Ja niitä ajaa ainoastaan yksi mies.

Hevosia tässä maassa on vaikka kuinka paljon, mutta siitä huolimatta ovat ne koko kalliita. Hyvä ratsuhevonen noin 60 pesoa (= noin 120 Smk). - Suurimmaksi osaksi täällä kuljetaan ratsastamalla paikasta toiseen, jos hevosella tahtoo mennä. Täällä näet pieniä ”poikanaskalia” hevosen selässä yhtä varmoina kuin jos istuisivat tuolilla. Tietysti minunkin oli oppiminen. Alussa ratsastusmatkan jälkeen ”peräpakarat” olivat niin saastaisen kipeät ja arat mutta nyt voin ratsastaa jo 40-50 klm tuntematta mitään.

Rautatie on muuten se paikka, jossa suurimman osan aikaani oleskelen. Viime vuonna, neljässä kuukaudessa, matkustin noin 4000 klm (maksamatta penniäkään, tietysti).

Kuten olet ehkä kuullut, (kun olit Tampereella) on minulla nyt täällä työtä ja ansaitsen rahaa niin pakanasti. Toistaiseksi saan noin 220 mk kuussa. Se ei ole hullumpaa! Vai mitä’s ”tykkäät”?

Ei, Olli Elias, minä lopetan nyt, mutta lupaan vastata heti ja lähettää taas valokuviakin jos pian lähetät mulle kirjeen taas.

Terve siis. Kun kirjoitat kotiisi, sano terveisiä minulta; ja siellä Raumalla sano terveisiä serkuillesi.

Voios hyvin

tuus

Einar

Lue seuraavaksi