Aune Pelkonen o.s. Liuksiala
s. 1.8.1897
k. 27.5.1981
Aune Pelkonen aloitti koulunkäyntinsä Turussa, jatkoi sitä Helsingissä ja tuli vuonna 1916 ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta yhteiskoulusta. Valmistuttuaan sairaanhoitajaksi hän toimi hoitajattarena Mehiläisen sairaalassa ja suuresti arvostamansa vapaaherratar Sophie Mannerheimin alaisena kirurgisessa sairaalassa.
Solmittuaan avioliiton hän perusti kotinsa Iisalmeen, jossa hänen miehellään oli lääkärin virka. Siellä vietetyt vuodet olivat vilkkaan seuraelämän aikaa laajan ystäväpiirin parissa. Puolisot muuttivat 1930-luvun alkuvuosina Helsinkiin, kun syrjäinen pikkukaupunki ei tarjonnut aviomiehelle mahdollisuuksia edetä urallaan.
Jatkosota muutti Aune Pelkosen elämänkulun. Hän jäi miehensä kuoltua sotatoimissa yksin huolehtimaan neljästä alaikäisestä lapsestaan. Hän palasi jälleen ansiotyöhön ja toimi ensin Suomen Punaisen Ristin apusisartoimiston johtajana toimiston lakkauttamiseen saakka. Sen jälkeen hän siirtyi 1950-luvun alussa sairaanhoitajan tehtäviin sädehoitoklinikalle ja jäi aikanaan eläkkeelle.
Aune Pelkonen oli ihmisenä avoin, tyyni ja oikeudentuntoinen. Hän saattoi vaikuttaa nuorista jotenkin etäiseltä ja pidättyvältä. Hän oli hyvin kiintynyt ystäviinsä ja sukulaisiinsa. Hän arvosti ja nautti paljon kesien viettämisestä Pelkosten huvilayhteisössä Parikkalassa, yhdessäolosta Liuksialan serkusten ompeluseurassa ja ennen muuta lastenlastensa kanssa.
Erkki Eino Ilmari Pelkonen
s. 18.12.1894
k. 20. 7.1941
Erkki Pelkonen oli lähtöisin Jaakkimasta, Laatokan Karjalasta, missä hänen vanhempansa harjoittivat maanviljelystä Sorlan saaressa Annalan kartanossa. Nuoren Erkin elämä Annalassa 11-päisessä sisarusparvessa oli vireää ja iloista, jota varjosti vain isän varhainen.
Erkki Pelkonen ryhtyi opiskelemaan lääketiedettä. Hän valmistui lääkäriksi vuonna 1925 ja väitteli tohtoriksi kansanomaista synnytysapua koskevalla tutkimuksellaan vuonna 1931.
Kandidaattiaikanaan hän toimi usean vuoden ajan kunnanlääkärinä. Vakinaista lääkärin virkaa hän hoiti aluksi Iisalmessa mutta siirtyi sieltä vuonna 1931 Helsinkiin Naistenklinikalle. Erkki Pelkosen tähtäimessä oli naistentautien ja synnytysopin professorin virka, jota hän hoiti virkaatekevänä vuodesta 1939. Asiantuntijalausuntojen mukaan hänet olisi asetettu ehdolle toiseen avoimena olleista kahdesta professorin virasta.
Erkki Pelkosen suhtautuminen asioihin ja elämänmenoon oli innostunutta ja intensiivistä – olipa sitten kysymys kliinisestä tai tieteellisestä työstä, opettamisesta, seuraelämästä tai harrastuksista. Metsästäminen ja skruuvin pelaaminen olivat hänelle mieluisia. Peli-illat saattoivat hyvinkin venyä vuorokauden mittaisiksi varsinkin, jos Arvo Ylppö oli mukana.
Sodat muodostuivat Erkki Pelkoselle kohtalokkaiksi. Hän oli mukana vapaussodassa tai kuten nykyisin sanotaan, kansalaissodassa, ja haavoittui vaikeasti Karjalan rintamalla. Talvi- ja jatkosotiin hän otti osaa kenttäsairaalan päällikkölääkärinä. Erkki Pelkosen elämä päättyi miinan räjähtäessä heinäkuussa 1941. Hänen kuolemansa oli suuri menetys hänen läheisilleen ja myös suomalaiselle lääketieteelle.