Eeva Bertha Apajalahti o.s. Tulenheimo (vuoteen 1906 Thulé)
s. 25.9.1895
k. 19.1.1970
Eeva oli 9-lapsisen perheen kuopus. Lapsuuden maisemat Kangasalla olivat hänelle läheiset koko elämän ajan. Sisartensa tavoin hän kävi Tampereen tyttökoulun. Opintojaan hän täydensi talouskoulussa ja sai talousopettajan pätevyyden auskultoituaan Helsingin tyttönormaalilyseossa. Varsinaisessa opettajan työssä hän kuitenkin oli vain vähän aikaa.
Kesällä 1919 hänet vihittiin avioliittoon pastori Lauri Apajalahden kanssa. Ensimmäinen koti perustettiin Ilmajoelle, jonka kirkkoherrana oli silloin Paavo Virkkunen.
Talouskoulusta Eevalle oli paljon hyötyä paitsi oman perheen huoltamisessa myös siksi, että koulun päätyttyä hän järjesti ns. hätäapukursseja. Näiden tarkoituksena oli opastaa ravinnon puutteessa eläviä perheitä löytämään ruokapöytään erilaisia lisiä, kuten kasvien juuret ja lehdet, juurekset ja muu luonnosta löytyvä ravinnoksi kelpaava.
Eeva ja Lauri Apajalahdelle syntyi kuusi lasta. Heidän hoitamisensa vaati Eevalta melkoisen työpanoksen. Vaivojaan säästämättä hän hoiti heitä uhrautuvasti ja antoi heille lapsuudenkodistaan perimänsä vankan kristillisen elämänkatsomuksen.
Mahdollisuuksiensa mukaan Eeva osallistui Helsingin eteläisen suomalaisen seurakunnan toimintaan, erityisesti sen diakoniatyöhön. Lasten vartuttua ja Laurin siirryttyä Kallion seurakunnan kirkkoherraksi Eeva antautui koko tarmollaan seurakunnalliseen työhön. Seurakunnan lastensiirtola ja diakoniatyö olivat erityisen lähellä hänen sydäntään eikä varmaankaan ollut myyjäisiä, joiden onnistumiseen Eeva ei olisi vaikuttanut.
Kirkkoherran puolisona hän joutui usein avaamaan kotinsa sekä kotimaisille että ulkomaalaisille vieraille. Myös oman seurakunnan papisto ja kirkkoneuvosto kokoontuivat monesti Eevan ja Laurin luona.
Helsingin seurakunnat alkoivat jatkosodan päätyttyä järjestää nuorille aviovaimoille kodinhoitokursseja. Eeva oli aktiivisesti mukana sekä toiminnan johdossa että pitäen luentoja. Edelleen hän työskenteli tarmokkaasti Helsingin papinemäntien yhdistyksen johtokunnassa. Erityisesti hän halusi tukea nuoria papinemäntiä ja hankkia varoja vaikeassa asemassa olevien papinleskien tukemiseen.
Lauri Einari Apajalahti
s. 9.8.1892
k. 2.1.1964
Lauri Apajalahti tuli ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1911. Teologisten opintojen jälkeen hänet vihittiin papinvirkaan tammikuussa 1916. Filosofian kandidaatin tutkinnon hän suoritti v. 1920 ja ns. korkeamman pastoraalitutkinnon v. 1933. Teologian tohtoriksi hän väitteli vuonna 1939.
Pappina hän toimi aluksi lyhyehköt ajat Orimattilassa, Padasjoella, Helsingissä ja Ilmajoella, kunnes hänet vuonna 1920 kutsuttiin Helsingin Eteläisen suomalaisen seurakunnan viralliseksi apulaiseksi. Vuonna 1943 hänet valittiin Kallion seurakunnan kirkkoherraksi, missä virassa hän toimi eläkkeelle siirtymiseensä asti.
Vuosiksi 1945-1952 Lauri Apajalahti valittiin Tampereen hiippakunnan asessoriksi ja kun Helsingin hiippakunta perustettiin heinäkuun alussa 1959, piispa kutsui hänet tuomiokapituliin apujäseneksi kahdeksi vuodeksi. Kirkolliskokouksen työskentelyyn hän osallistui vuosina 1948, 1951 ja 1953. Helsingin lääninrovastiksi hänet nimitettiin vuonna 1950 ja seuraavana vuonna Helsingin seurakuntien kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kummassakin tehtävässä hän toimi vuoden 1961 loppuun. Lisäksi hän toimi useiden komiteoiden puheenjohtajana ja oli mm. kirkolliskokouksen asettaman kirkkokäsikirjakomitean jäsen.
Lauri Apajalahtea on luonnehdittu teologiksi ja liturgiksi. Koko pappisuransa ajan hän seurasi teologian tutkimusta, tutki itse ja kirjoitti ammattijulkaisuihin. Hän ei kuitenkaan ollut elämästä erillään oleva tiedemies vaan tieteen oli hänestä palveltava seurakuntatyötä. Uransa aikana hän oli lukuisista luottamustehtävistä huolimatta nimenomaan seurakuntapappi.
Jumalanpalvelus merkitsi hänelle seurakunnan keskeistä tapahtumaa. Se oli hänelle rukousta. Liturgina hänet tunnettiin kautta maan, koska 1920- ja 1930-luvuilla hän usein toimi radiojumalanpalvelusten liturgina. Liturgiasta hän julkaisi muutamia kirjasia ja kirjoitti lehtiin.
Hän osallistui myös aktiivisesti Pohjoismaisiin kirkkomusiikkitapahtumiin sekä esitelmöitsijänä että liturgina. Viimemainittuun hänelle antoivat vankkaa tukea aikaisemmat lauluopinnot. Vuonna 1951 hänet kutsuttiin Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkiosaston inspehtoriksi.
Lauri Apajalahti oli ennakkoluuloton ja avoin uusille haasteille. Jatkosodan päätyttyä hän tajusi, että elettiin aivan uusissa olosuhteissa. Keskeisenä seurakunnallisena vaikuttajana hän antoi tukensa uusien työmuotojen perustamiseen ja osallistui avioliittoneuvonnan, teollisuustyön ja tiedotustoiminnan käynnistämiseen.
Hän nautti ja iloitsi luonnosta. Kesäasunto Kirkkonummen Obbnäsissä (nyk. Upinniemi) oli vaikuttava vastapaino kaupungin kiireiselle ja työntäyteiselle elämälle. Mielellään hän liikkui merellä ja saaristossa, katseli myrskyä ja tyventä, aaltojen pauhua tai illan rauhaa. Hän istutti kukkasia ja päivästä päivään seurasi niiden kasvua ja kehittymistä. Tuntuu siltä, että Jumalan luonto puhui hänelle voimakkaasti ja siitä hän ammensi itselleen sitä mielenrauhaa, joka oli hänelle tyypillinen luonteenpiirre.