WERNER ELIAS LIUKSIALA
s. 1.10.1863 Kangasalla,
+ 2.7.1935 Helsingissä.
Puoliso 15.6.1897
KLAARA ELIDA LEISTEN
s. 1.12.1875 Haukipuhtaalla,
+ 5. 1.1961 Helsingissä.
WERNER (WÄNNI) LIUKSIALA (vuoteen 1906 Meurman) sai isältään alkeisopetuksen Liuksialassa, mutta kävi koulunsa Helsingissä Suomalaisessa Alkeisopistossa, josta hän vuonna 1881 tuli ylioppilaaksi ja liittyi, kuten muutkin veljet Hämäläiseen osakuntaan. Hän kiintyikin tähän osakuntaan erityisesti ja toimi sen kuraattorina vuodet 1890-1900. Fil. kandidaattitutkinnon hän suoritti vuonna 1889 ja vihittiin maisteriksi vuonna 1890. Edellisenä vuonna hän teki tutkimusmatkan Ruotsiin. Ylioppilaskunnan kirjastonhoitajana hän oli vuodet 1887-1905. Vuosina 1891-94 hän oli suomenkielen opettajana eräässä ruotsalaisessa yhteiskoulussa ja samoin vuosina 1890-1900 ruotsinkielisessä tyttökoulussa Helsingissä, mutta samanaikaisesti hän oli vt. lehtorina ja kollegana Suomalaisessa Normaalilyseossa opettaen suomea, historiaa ja maantiedettä. Varsinaisen elämäntyönsä hän joutuikin suorittamaan tässä koulussa näiden aineiden vakinaisena, ja v:sta 1919 vanhempana lehtorina. Toiset pitkäaikaiset tehtävät olivat hänellä Kansallisteatterin taloudenhoitajan toimi vuosina 1907-27 ja sama toimi Eduskunnassa vuosina 1907-35, yhtenä vuonna Eduskunnan kamreerinakin Kanslianeuvoksen arvonimi suotiin hänelle vuonna 1933.
Wänni Liuksiala oli vaatimaton ja avulias sekä tunnollinen henkilö, iloinen ja ystävällinen. Kesäisin hän puuhaili ahkerasti omistamassaan Pikku-Liuksialassa kaikenlaisissa ruumiillisissa töissä viljelyksiään hoitaen. Hän oli sangen kiinnostunut rakentamisesta. Niinpä hän oli vuonna 1902 rakennuttamassa asunto-oy. Suvantolan – monen sukulaisperheen kotitalon – useampikerroksista asuinrakennusta Helsinkiin Pietarinkatu 5:een. Samoin Dagmarinkatu 5:n taloa asunto-oy Oivalle. Mutta erityisesti oli hänellä Pikku-Liuksialassa työmaa, jossa hän sai tyydyttää rakentamis- ja suunnitteluhaluaan. Siellä hän laajenteli alkuperäistä asuinrakennusta ja rakensi sivurakennuksia, mutta pystytti samalle tontille toisenkin huvilan Hilda-sisartaan varten. Nuoruudessaan hän taitavana puuseppänä teki huonekaluja ja rakensi Liuksialan puutarhaan huvimajan.
Vakaumuksellisena suomenmielisenä hän seurasi isänmaan kohtaloita vanhasuomalaisen puolueen ja kokoomuksen vankkana jäsenenä. Monien kymmenien oppilaspolviensa muistossa on “Mörri” säilyttänyt erittäin pidettynä unhoittamattoman paikkansa. Samoin on hän kollegojensa piirissä aina nauttinut suurta arvonantoa hyvänä” työtoverina, ja niinikään voitti hän Kansallisteatterin näyttelijäkunnan ja henkilöstön jakamattoman kunnioituksen ja ystävyyden. Suvun piirissä hän oli aina tunnettu lämpimänä jäsenenä ja oli ilolla nähty leppoisa hahmo.
KLAARA LEISTÉN oli maanmittari Effendi Albin Leisténin ja Laura Elise Alceniuksen tytär.
Klaara Leistén kävi Oulun suomalaisen tyttökoulun ja sen jälkeen Oulun kauppakoulun. Opintonsa suoritettuaan hän noin vuonna 1895 isänsä kuoltua muutti äitinsä kanssa Tampereelle, missä hän oli harjoittelijana pankissa naimisiin menoonsa saakka. Nuori pari teki häämatkansa Norjaan ja Ruotsiin ja asettui sitten asumaan Helsinkiin,missä muutaman vuoden vuokrataloissa asuttuaan sai vakinaisen kotinsa Suvantolassa Pietarinkatu 5:ssa. Klaara Liuksialasta tuli suuren perheen herttainen, aina ystävällinen ja rauhallinen äiti. Lapsista vanhin ja toinen nuorimmasta kaksoisparista vaipui kuolemaan jo noin viisivuotiaina, mutta viisi lastaan hän sai kasvattaa täysi-ikäisiksi ja perheellisiksi.
Klaara Liuksiala oli ennen muuta kodin ihminen sekä Helsingissä että kesäisin Pikku-Liuksialassa, mutta hän osallistui myös toimintaan kodin ulkopuolella kuuluen useampiin ompeluseuroihin. Hän toimi uskollisesti yli 30 vuotta Johanneksen seurakunnan diakoniaompeluseurassa. Hän kuului myös Kokoomuspuolueen Naisjärjestöön, useina vuosina sen johtokuntaankin. Kaikissa tällaisissa, samoin kuin suvunkin piirissä hän oli aina kernaasti nähty henkilö. Hän olikin vieraanvarainen, luonteeltaan erittäin hyvä ja rauhaa rakastava sekä iloinen ja rehti kodin haltijatar.
Werner ja Klaara Liuksiala lepäävät haudattuina Helsingissä Lapinlahden Vanhan hautausmaan uudemmassa osassa.