Tauno Liuksiala
s. 16.7.1894
k. 17.1.1945
Tauno Liuksiala syntyi Turussa ja kuoli Tampereella. Hän tuli ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1912 ja suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon Teknillisessä Korkeakoulussa vuonna 1919. Samana vuonna hän tuli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n konepajan palvelukseen ja toimi siitä alkaen konepajan turpiiniosaston tarjousosaston esimiehenä.
Tauno Liuksialan harrastuksiin kuului ennen muuta laivastoasia. Hän toimi Pohjois-Hämeen Laivastoyhdistyksen sihteerinä ja kuului myös Laivastoliiton hallintoelimiin. Hänen harrastuksenaan oli edelleen palontorjunnan kehittäminen. Hän toimi Tampellan tehdaspalokunnan päällikkönä, kuului kaupungin palolautakuntaan ja toimi Tampereen seudun Palopäällystökerhon johtokunnassa. Hän oli myös aktiivinen suojeluskuntalainen ja toimi sodan aikana IS-komppanian päällikkönä.
Tauno Liuksiala omasi vakavan kristillisen elämänkatsomuksen ja käytti aktiivisesti voimiaan kristillisen työn edistämiseen. Hän toimi Tampereen kaupunkilähetyksessä vuodesta 1931 alkaen, viimeksi yhdistyksen puheenjohtajana. Hän kuului Kaupunkilähetyksen edustajana myös Hospiz Emmauksen johtokuntaan. Edelleen hän oli Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan ja kirkkovaltuuston jäsen sekä Tampereen Kansallisseuran johtokunnan jäsen. Hän toimi myös tuntiopettajana Tampereen ammattikoulussa ja teollisuuskoulussa.
Vivi Liuksiala (o.s. Snellman)
s. 27.6.1895
k. 22.2.1964
Vivi Snellman syntyi Pudasjärvellä. Hän valmistui sairaanhoitajaksi ja toimi tällä alalla kunnes solmi avioliiton Tauno Liuksialan kanssa.
Vivi Liuksialan nimi ja toiminta tulivat tunnetuiksi rajaseututyön yhteydessä. Lapin rajaseudulla liikkuessaan ja nähdessään sikäläisen väestön puutteelliset olot hän sai herätteen kyseisen työn alkuunpanemiseksi. Toiminta laajeni vuodesta 1933 lähtien koko maan käsittäväksi, aluksi Lapin Rajaseutuystäväin ja sittemmin Rajaseudun Ystäväin paikallisyhdistysten ja liiton välityksellä koko maan kattavaksi. Tämä työ alkoi Vivi Liuksialan aloitteesta avustustyön luontoisena muutamien yksityisten henkilöitten piirissä ja sai sittemmin yhä laajemman ja monipuolisemman modernia sosiaali- ja yhteiskuntapolitiikkaa ennakoivan muodon, joka lähti sikäläisen väestön erilaisista tarpeista ja joka oli luonteeltaan ensisijaisesti väestön oma-aloitteellisuutta aktivoivaa. Vuosikausia Vivi Liuksiala toimi kahdella rintamalla, oikeastaan kolmellakin: liiton toiminnanjohtaja-sihteerinä, samoissa tehtävissä omassa yhdistyksessään Tampereella sekä jonkun aikaa Liiton Kannatusyhdistyksen varapuheenjohtajana. Viimeisinä vuosinaan hän teki kaiken tämän muun työnsä ohessa.
Tauno Liuksialan kuoleman jälkeen Vivi Liuksiala toimi Suomen Trikoon sosiaalipäällikkönä vuodesta 1945 lähtien kymmenen vuoden ajan. Tällä työsarallaan hän viritti monipuolisen kerhotoiminnan ja pani alkuun myös tehtaan monet taideharrastukset.
Talvisodan aikana ja sen jälkeen Vivi Liuksiala toimi haavoittuneiden toipilaskodin ylihoitajana Vääksyssä Kangasalla. Hän kuoli Salossa.