Arto Heikki Virkkunen
s. 24.9.1911
k. 15.7.1980
Arto Virkkunen oli Helmi ja Artturi Virkkusen nuorin lapsi. Hänen sisarensa ja veljensä olivat kuolleet jo ennen hänen syntymäänsä. Lapsuutensa hän vietti viehättävässä Petaksen kartanossa Espoon Pitkäjärven rannalla. Isänsä Arto menetti 13-vuotiaana.
Hän valmistui ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta vuonna 1929 ja jatkoi opintojaan Helsingin Yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa. Kolme vuotta myöhemmin hän meni suorittamaan asevelvollisuuttaan eikä enää palannut siviiliopintoihin. Hän suoritti kadettikoulun ja oli kurssinsa priimus (kadettivääpeli). Hän palveli pitkään Taistelukoulussa Viipurissa yleten luutnantiksi. Sodan aikana hänestä tuli majuri.
Talvisotaan Arto Virkkunen osallistui komppanianpäällikkönä Suojärven ja Uomaan suilla. Hän haavoittui tammikuussa 1940. Jatkosodan alussa hän kuului pataljoonan komentajana joukkoon (7.D.), jonka sotapolku oli yksi pisimmistä, Tohmajärveltä Syvärin rintaman itäisimpään pisteeseen Ostan kylään. Myöhemmin hän osallistui ns. kelirikkotaisteluihin vuonna 1942 ja vetäytymistaisteluihin Äänislinnasta Käsnäselkään sekä Ilomantsin tuhoamistaisteluihin kesällä 1944.
Syyskuussa 1944 hän Päämajaan siirrettynä osallistui miehityksen varalle suoritettuun aseiden kätkemiseen. Sen paljastuttua suurin osa siihen osallistuneista pidätettiin ja Arto Virkkusen vankeus kesti 2 vuotta 8 kuukautta. Korkeimman Oikeuden tuomio oli kaksi vuotta vankeutta, jonka hän oli jo kärsinyt vapautuessaan huhtikuussa 1948. Tästä ajasta hän kirjoitti kirjan Sörnäisten Yleisesikunta, jossa huumori silmäkulmassa tarkastellaan vankilan oloja ja silloisen kommunistisen Valpo:n edesottamuksia.
Arto Virkkunen erosi armeijasta vuonna 1950 ja suoritti sen jälkeen lähes 25-vuotisen uran Sampo-Tarmon vakuutusyhtiöissä, ensin hankintapäällikkönä ja viimeksi konsernin varatoimitusjohtajana.
Artolla oli kaksi toisiinsa liittyvää suurta harrastusta: metsästys ja kenneltoiminta. Hän kasvatti itselleen mallikelpoisia saksanseisojia ja toimi Kennelliiton varapuheenjohtajana. Lisäksi hän toimi Metsästäjäin keskusjärjestön puheenjohtajana ja Riistanhoitosäätiön hallituksessa.
Hän oli luonteeltaan iloinen, huumorintajuinen ja hauska seuramies. Hänen viimeinen leposijansa on perhehaudassa Helsingin Vanhan hautausmaan uudemmassa osassa.
Liisa Maria Virkkunen o.s. Seppälä
s. 3.3.1908
k. 7.5.1989
Liisa Virkkunen syntyi suuren maatalon tyttärenä Kärkölässä, kävi Lahden Yhteiskoulua ja valmistui sairaanhoitajaksi Helsingin Sairaanhoitajataropistosta.
Arto ja Liisa Virkkunen tutustuivat Niinisalossa, jossa Liisa oli sotilassairaalassa sairaanhoitajana.
Perhe asui Viipurissa, Kontiolahdella ja Turussa. Avioeron jälkeen Liisa Virkkunen muutti Helsinkiin ja asui viimeiset elinvuotensa Vuosaaressa ja Roihuvuoren sairaskodissa.
Inkeri Virkkunen o.s. Alanne
s. 21.8.1920
Inkeri Virkkunen on syntynyt Tampereella. Koulunsa päätettyään hän työskenteli suojeluskunnan toimistossa. Nuorena hän liittyi pikkulottiin ja vuonna 1938 varsinaisiin Lottiin. Lottatyöstä muodostuikin Inkerin harrastus useaksi vuodeksi. Jatkosodassa hänet komennettiin Äänislinnaan. Lottatyöstä hän sai kaksi ansiomitalia.
Sodan loputtua Inkeri siirtyi työelämään mm. valtion ja vakuutusyhtiön palvelukseen. Solmittuaan avioliiton Arto Virkkusen kanssa vuonna 1954 hän jäi kotiäidiksi. Työksi tuli aviomiehen, kahden pojan ja usean koiran hoito ja huolto.
Nykyään Inkeri Virkkunen viettää vanhuuttaan Turussa koiransa kanssa ja matkustellen voimiensa mukaan. Luonteeltaan hän on iloinen, ystävällinen ja realistinen.