Sven Ille Agaton Jalavisto (ent. Elmgren)
s. 29.8.1905
k. 5.8.1974
Koko elämänsä Sven Jalavisto oli optimisti. Hän uskoi, että ihmiskunta on itseään korjaava kokonaisuus, joka muuttaa kurssiaan, jos on menossa väärään suuntaan. Hän oli myös suomalainen sydänjuuriaan myöten, muutti 21-vuotiaana Elmgren-nimensä Jalavistoksi ja ajoi koko elämänsä suomen kielen asemaa.
Nuoruuden radikalismi näkyi osallistumisena Akateemisen Karjala-Seuran toimintaan. Politiikka ei kuitenkaan koskaan nielaissut Sven Jalavistoa. Puoluepoliittinen sitoutuminen ei ollut hänen mielestään sopivaa. Joissakin asioissa hän kuitenkin esiintyi Kokoomuksen riveissä.
Hän tuli ylioppilaaksi Normaalilyseosta ja suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon Helsingin Teknillisessä Korkeakoulussa. Valmistumista seurasi poikamiesaika Suomenlinnan sähkölaitoksen käyttöinsinöörinä. Suomenlinnan kodissa Sven piti soitannollisia illanviettoja sisarustensa kanssa. Tuomi lauloi, Eeva soitti huilua ja Aarre Heinonen säesti pianolla.
Avioliiton Sven Jalavisto solmi Alli Hupan kanssa vuonna 1934. Perheeseen syntyi kolme lasta, Tuulikki, Mikko ja Rauni. Perheen lapset kokivat isän ehdottomana auktoriteettina mutta aina lempeänä ja myötämielisenä. Kuvaavaa oli hänen tapansa asettua nokkaunille sohvalle hälisevän perheen keskelle.
Seurasi lyhyempiä työrupeamia ensin Strömberg Oy:ssä, Oulu Oy:ssä ja Weilin & Göösin teknillisenä johtajana. Varsinaisen elämäntyönsä Sven Jalavisto teki kuitenkin Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitusjohtajana vuosina 1948-70. Uraan liittyivät puheenjohtajuudet Puhelinlaitosten liitossa, Suomen Teknillisessä Seurassa ja Helsingin kaupungin teollisuuslaitosten lautakunnassa sekä kauppaneuvoksen arvonimi.
Jälkeenpäin on puhuttu ”Jalaviston ajasta” Helsingin Puhelinyhdistyksessä. Se merkitsi suomenkielistymistä, laajentumista, automatisoitumista, teknistä kehitystä ja kansainvälisiä yhteyksiä. Sven Jalavisto piti tärkeänä, että taksoituksessa ei käytetä aikaveloitusta.
Puhelinyhdistyksessä hän oli myös ehdoton auktoriteetti. Hän vaati paljon muilta mutta myös itseltään. Hänellä oli lukemattomia yhteiskunnallisia tehtäviä, joissa hän oli pätevä ja energinen mutta luonteensa vaatimattomuuden takia hän ei tehnyt saavutuksistaan numeroa.
Rentoutuminen tapahtui Suvituvalla Espoon Suvisaariston Pikku-Pentalassa perheen perintöhuvilalla. Se oli Sven Jalaviston suuri rakkaus. Sinne hän kiirehti kesäisin heti töiden jälkeen ja silloin piti aviopuolison olla lähtövalmiina kimssujen, kamssujen ja lasten kera.
Kesäpaikan tärkeyttä Svenille kuvaa se, että hän kirjoitti satasivuisen kirjasen ”Huviloita saaristossa” suvun kesäpaikkojen vaiheiden taltioimiseksi. Sitä jälkipolvet ovat lukeneet eivät vain hauskana muistona vaan myös todellisena tietolähteenä.
Lapsille on jäänyt mieleen isän puuhailu huvilalla. Porilaisten marssia vihellellen hän siirtyi saaressaan työstä toiseen. Erityisen miellyttäviä ovat muistot siitä, kun Alli ja Sven vetivät uistinta päivittäin soutuveneellä ja meren yli kuului hiljaista puhetta. Kalansaaliit olivatkin runsaita ja niistä, varsinkin virvelillä saaduista hauista, pidettiin kirjaa.
Aili Hilja Tuulikki Jalavisto o.s. Hupa (ent. Höglund)
s. 21.8.1912 k. 1998
Sven Jalavistolla oli kaikissa elämänsä vaiheissa rinnallaan puolisonsa Alli. Silloisen elämäntavan mukaan Sven hoiti perheen ulkopolitiikan ja Alli sisäpolitiikan. Työnjako oli selkeä. Isä vastasi perheen toimeentulosta ja äiti hoiti kodin ja lapset. Vastuullisia päätöksiä työkseen tekevä Sven Jalavisto nautti siitä, että kotona ei tarvinnut puuttua asioihin: ne sujuivat muutenkin.
Alli organisoi kodin leikit ja työt. Hänen ansiotaan oli kodin tunnelma. Perheenemännän rooli ei kuitenkaan vienyt hänen kiinnostustaan ulkomaailmaan. Lehtien ja television seuraaminen ja kirjojen lukeminen pitävät häntä ajan tasalla. Vireytensä ansiosta Alli on hauska keskustelukumppani ja hyvä seuraihminen.
Alli Jalaviston vanhemmat, Johan William ja Aleksandra Höglund, asuivat Helsingissä, jossa Alli kävi Helsingin II Suomalaisen tyttökoulun. Ennen avioliittoaan hän oli viisi vuotta konttoristina Hakkapeliitta-lehdessä.
Leskeys ei lannistanut Alli Jalavistoa. Hän toimii Kokoomuksen Senioreissa, Kansallisessa Eläkeläisliitossa ja Martoissa. Kiinnostus ihmisiin ja etenkiin lapsiin jatkuu. Lastenlapset ja nyt jo lastenlastenlapsetkin saavat osansa niin tärkeästä ”Mummun” huomiosta. Alli on säilyttänyt myös leikkimielensä. Se näkyy siinä innostuksessa, jolla hän pelitovereidensa kanssa paneutuu harrastukseensa Mahjong-peliin.