Hilda Lovisa Meurman
s. 26.1.1858Kangasalla,
k. 25.2.1928 Helsingissä.
Puoliso 10.8.1882
Johan Reinhold Ignatius
s. 20.4.1845 Porissa,
k. 2.1.1901 Raumalla.
HILDA MEURMAN kävi kotikoulua isänsä johdolla Liuksialassa ja vietti siellä nuoruuttaan kunnes meni naimisiin ja joutui siirtymään puolisonsa kanssa Raumalle. Siellä Hilda Ignatius osallistui suomalaisen sivistyneistön ja liikeväen seuraelämään avaten kotinsa kaikille, jotka sinne hakeutuivat, suvulle ja tuttaville, mutta hän osallistui myös yhteiskunnallisiin rientoihin. Niinpä hän erityisellä lämmöllä työskenteli merimieslähetysseurassa, oli yhteiskoulun vanhempainneuvoston jäsen ja kuului ompeluseuroihin huolehtien mm. vaatteiden valmistamisesta ja jakelusta kansakoululapsille. Myöskin hän osallistui sikäläisen rouvasväen yhdistyksen toimintaan.
Leskeksi jäätyään Hilda Ignatius siirtyi vuonna 1908 tyttärineen Helsinkiin, missä hän omistautui seurakunnallisiin ja hyväntekeväisyysharrastuksiin. Hän oli useita vuosia Helsingin NMKY:n naiskomitean ja ompeluseuran jäsen sekä työskenteli myös kaupunkilähetyksen ja diakonissalaitoksen ompeluseurojen hyväksi.
Raumalla perhe omisti oman talon. Helsingissä hän asui sukulaistensa naapurina Suvantolassa Pietarinkatu 15:ssa. Kesät asuttiin Kangasalla, minne hän leskeksi jäätyään sai oman huvilan Pikku-Liuksialaan.
Vaikea sairaus rajoitti Hilda Ignatiuksen toimintaa hänen vanhuutensa loppuvuosina, mutta hän kantoi sen tyyneydellä. Uhrautuvaisuus ja palvelemisen alttius olivat hänen elämänsä
kannattavat voimat, ja hän kuului sukunsa keskeisiin, rakkaina pidettyihin henkilöihin.
REINHOLD IGNATIUS oli pastori Johan Ferdinand Ignatiuksen ja Sofia Flemingin poika.
Reinhold Ignatius kävi Porissa alkeiskoulua ja otettiin vuonna 1863 Raahen merimieshuoneen kirjoihin. Perämiestutkinnon hän suoritti Vaasassa 1870, merikapteeniksi hän valmistui 1873. Vuosina 1875-1880 hän toimi valtamerillä purjehtivan ”Roska”-nimisen laivan päällikkönä,
mutta nimitettiin viimemainittuna vuonna Rauman merikoulun ensimmäiseksi johtajaksi, jota
tointa hän hoiti kuolemaansa asti. Samanaikaisesti hän toimi useina kesinä Saimaan vesillä kulkeneen ”Konkordia”-laivan kapteenina.
Merikoulun johtajana Ignatius koetti tarmokkaasti parantaa merikoulun työohjelmaa, saadenkin siinä huomattavia muutoksia toteutetuksi. Hän osallistui Raumalla ollessaan myös julkiseen toimintaan, varsinkin kunnallispolitiikkaan, niinpä hän miltei koko Raumalla olonsa aikana kuului kaupunginvaltuustoon ja oli samanaikaisesti jäsenenä useissa valio- ja johtokunnissa, mm. satamajohtokunnan puheenjohtajana, kansakoulujohtokunnan varapuheenjohtajana sekä kaupungin kirjastojohtokunnan puheenjohtajana. Edelleen hän oli Rauman Laivapäällikköyhdistyksen perustaja ja monivuotinen puheenjohtaja.
Suurella harrastuksella Ignatius otti osaa myös isänmaallisiin pyrintöihin. Epäilemättä veljensä K.F.Ignatiuksen ja appensa Agathon Meurmanin vaikutuksesta hän liittyi jo aikaisin fennomaaneihin. Vaikka hän itse käytti suomenkieltä kankeahkosti, harrasti hän kuitenkin sitä, samoin kuin koko suomalaisuuden asiaa täydellä sydämellään.
Luonteeltaan oli Reinhold Ignatius suora ja harvinaisen leikkisä. Verrattoman hauskoilla merimiesjutuillaan hän huvitti seuralaisiaan ja ”Konkordia”-laivan matkustajia’, täten lyhentäen heidän usein pitkäveteiseltä tuntuvaa matkaansa Viipurista Kuopioon.
Hilda Ignatius uinuu viimeistä untaan Helsingissä Lapinlahden Vanhan hautausmaan uudemmalla osalla. Hänen puolisonsa Reinhold Ignatius on saanut viime leposijansa Rauman hautausmaalla.