Aline Frederique Tallqvist
s. 24.11.1835 Haminassa
k. 17.2.1899 Helsingissä
Avioitui 18-vuotiaana 13.7.1854 Agathon Meurmanin kanssa
Aline oli Kangasalan rovasti Henrik Tallqvistin ja Antoinette Sofia Gustafva Stjernvallin tytär. Hän sai ajan tavan mukaan opetusta kotona ja äidinäitinsä Frederique Stjernvallin luona Linnaisten kartanossa Mäntsälässä yhdessä sisartensa kanssa. Opetukseen kuului etenkin ranskaa, pianonsoittoa ja piirustusta. Tuohon aikaan Suomessa ei ollut montakaan tyttökoulua. Sen sijaan kotioloissa opittiin monenlaista kodinhoitoa, jota sen ajan perheenäideiltä ja erityisesti suuren kartanon emännältä vaadittiin.
Oli hallittava ruokatalous teurastuksesta makkaroiden valmistukseen, karjatalouden hoito ja sen tuotteiden käyttö, voin ja juuston valmistus, viljatuotteiden hyväksikäyttö, leipomiset, kaljanpano, kudonta ja ompelu villasta ja pellavasta nais ja miesväen vaatteiden valmistukseen niin kesää kuin talveakin varten. Oli myös pystyttävä hoitamaan vaatteiden pesu saippuan valmistuksineen ja kynttelien valamisineen. Tärkeintä oli kuitenkin lastenhoito ja kasvatus, sairauksien ehkäisy ja hoitaminen. Kartanon emännällä oli tehtävänään myös varastojen kokoaminen ja valvonta sekä monenlainen työnjohto apulaisten ja alustalaisten kohdalla. Siihen liittyi myös heidän neuvontansa, avustaminen ja osanotto heidän vaikeuksiinsa. Kaikki tämä aikana, jolloin ei ollut koneita vaan kaikki oli tehtävä käsin ja siihen tarvittava taito oli opittava käytännössä.
Erityisen raskaat tehtävät kuormittivat Alinen jokapäiväistä työtaakkaa suurten nälkävuosien aikana 1867-1868, jolloin työn ja ruoan hakuun lähteneet katkeamattomat jonot nälkiintyneitä ja sairaita virtasivat myös Kangasalan kautta kohti etelää. Silloin Liuksialassa oli ruokittavana päivittäin 60 – joskus jopa 140 henkeä, joista monet toivat mukanaan sairauksia. Myös kuolleitten hautaus oli hoidettava.
Kun Meurmanien lapset tulivat täysi-ikäisiksi, avioituivat ja perustivat omat kotinsa ja lastenlasten lukumäärä lisääntyi, jatkoi Aline tarmokkaasti nuoremman polven hoivaamista. Liuksialasta lähetettiin syksyisin suuret määrät ruokatarpeita, ennen kaikkea leipää, lapsiperheille. Kesiä monet viettivät Liuksialassa isoäidin hellässä hoivassa. Kun Agathon ja Aline muuttivat talvikausiksi Helsinkiin, oli koti sielläkin laajan suvun ja ystäväpiirin kokoontumispaikka ja yksi suomenkielisen sivistyksen linnoituksista.
Paitsi että Alinella oli merkittävä osa perheen vaurastumisessa, hän oli Agathonin tukena tämän taistellessa kansallisten aatteiden, sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten olojen kohottamiseksi silloisessa Suomessa.
Lisää Alinesta voi lukea Minnan puheesta äidistään vuonna 1921 pidetyssä sukujuhlassa.