HELMI ELISABETH MEURMAN
s. 2.2.1873 Kangasalla,
+ 20.2.1947 Helsingissä.
Puoliso 5.1.1898
ARTTURI HEIKKI VIRKKUNEN
s. 19.1.1864 Karungissa,
+ 17.11.1924 Espoossa.
Helmi Meurman tuli kotona saadun alkeisopetuksen jälkeen yhdessä kaksoissisarensa Ineksen kanssa oppilaaksi Suomalaiseen Tyttökouluun Helsingissä II-luokalle vuonna 1882 ja sai sieltä päästötodistuksen vuonna 1889. Aluksi hän toimi emännän apulaisena kodissaan äitiänsä auttaen suuren talouden pidossa. Kun hänen vanhempansa vuonna 1882 olivat muuttaneet talvikausiksi Helsinkiin, hän vankan suomalaiskansallisen ja isänmaallisen vakaumuksen jo kodissaan omaksuneena osallistui Ines-sisarensa kanssa nuorena neitosena innokkaasti pääkaupungin Suomalaisen Seuran toimintaan ja työskenteli monien sivistysharrastusten hyväksi.
Avioliiton solmittuaan vuonna 1898 ja oman kodin tultua perustetuksi Helsinkiin, jatkoi Helmi Virkkunen samoja pyrkimyksiä ja osallistui tehokkaasti Suomalaisen puolueen toimintaan sen naisjärjestössä ja oli mm. perustamassa sen äänenkannattajaa “Suomen Nainen”. Hän kuului myöskin Osuusliike Aitan perustajiin.
Äitinsä kuoltua vuonna 1899 Helmi Virkkunen ja hänen miehensä jakoivat kotinsa Agathon Meurmanin kanssa Katajanokan “Kontiossa” Kruunuvuorenkatu 5:ssä kymmenen vuoden ajan, isän kuolemaan saakka. Tänä aikana heidän kotinsa vastaanotti sekä laajaa sukua että isän ystäviä ja puoluetovereita niin arkena kuin juhlapäivinä. Samoin oli heidän myöhempi kotinsa Espoossa Petaksen kartanossa aina avoin suvulle ja suomalaisille kulttuurihenkilöille. Hänen miehensä tultua valituksi Turun Suomalaisen Yliopiston rehtoriksi, oli rehtorin koti niinikään Suomalaisen sivistyselämän ja harrastusten keskeisenä paikkana, ja Helmi Virkkunen omisti silloin aikansa tälle kansalliselle yliopistolle ja sen opiskelijoille.
Leskeksi jäätyään ja jälleen Helsinkiin asettuneena hän osallistui kaikin voimin Suomen Sotilaskotiliiton toimintaan vuodesta 1926 alkaen sen hallituksen jäsenenä ja suomenkielisenä sihteerinä aina vuonna 1939 loppuun asti. Hän julkaisi sen jälkeen liiton toimintakertomuksen: “20 vuotta Sotilaskotityötä 1921-1941”. Aikaisemmin hän oli jo julkaissut liiton 10-vuotiskertomuksen. Vielä oli Helmi Virkkusen vanhuudenkotikin suvun ja ystävien mieluisa kokoontumispaikka.
ARTTURI H. VIRKKUNEN (vuoteen 1906 Snellman), vanhemmat lääninrovasti Gustaf Adolf Snellman ja Hilma Aurora Forsman.
Artturi H. Virkkunen suoritti koulunkäyntinsä Oulun lyseossa ja tuli ylioppilaaksi vuonna 1883 sekä liittyi Pohjalaiseen osakuntaan. Hän tuli fil. kandidaatiksi vuonna 1888 ja lisensiaatiksi vuonna l894. Pääaineena hänellä oli Suomen ja sen sukulaiskansojen historia. Kolmena ylioppilaaksitulon jälkeisenä kesänä hän keräsi arkeologista ja kansantieteellistä aineistoa Oulun ympäristössä ja kirjoitti vuonna 1887 tutkimuksen Oulun kihlakunnasta. Vuonna 1890 hän julkaisi tutkimuksen Turun linnasta ja samoihin aikoihin Pohjalaisen osakunnan historian I osan. Sitten seurasi Oulun kaupungin historia vuosina 1901-1919. Kesällä vuonna 1889 hän osallistui J.R.Aspelinin retkikuntaan Jenisein latvoille. Vuosina 1891-1893 hän teki opintomatkan Venäjälle ja julkaisi vuonna 1894 väitöskirjansa “Itämeren suomalaiset itsenäisyytensä aikana”. Vuonna 1907 ilmestyi sille jatkoksi tutkimus heidän kohtaloistaan saksalaisen valloituksen ajanjaksona.
Vuosina 1891-1899 hän toimi Suomalaisen Normaalilyseon kollegana ja vuodet 1899-1902 Helsingin suomalaisen realilyseon lehtorina. Sen jälkeen vuoteen 1907 saakka hän oli Suomalaisen Normaalilyseon historian yliopettajana ja vuosina 1903-1921 kouluhallituksen ylitarkastajana. Helsingin yliopiston dosenttina hän oli vuosina 1895-1902.
Myöhemmin Artturi H. Virkkunen toimi myöskin sanomalehtialalla Uuden Suomettaren ja Uuden Suomen päätoimittajana vuosina 1917 -1921, kunnes hänet vuonna 1921 valittiin Turun Suomalaisen Yliopiston historian professoriksi ja ensimmäiseksi rehtoriksi, jossa virassa hän viipyi kuolemaansa saakka.
Eduskunnan jäsenenä Artturi H. Virkkunen oli kolmeen otteeseen vuosien 1907-1921 välisenä aikana. Nuorempana hän oli ollut osakuntansa kuraattori ja ylioppilaskunnan puheenjohtaja vuosina 1896-1897. Muinaistieteellisessä toimikunnassa hän oli jäsenenä vuosina 1902-1907. Kolmisen vuotta hän omisti Eerolan tilan Hausjärven pitäjässä Oitissa (1909-1912) ja sen jälkeen viimemainitusta vuodesta alkaen Petaksen kartanon nykyisissä Kauniaisten ja Espoon kauppaloissa.
Artturi H. Virkkunen oli huomattava kulttuuripersoonallisuus ja leppoisa henkilö, selkeä ja suoralinjainen mies, jolle vahva suomalaisuus ja isänmaallisuus olivat johtotähtinä. Hän oli tunnettu erinomaisena puhujana, ja hänen pitämiään ”Isänmaallisia puheita” julkaistiin vuonna 1925.
Helmi ja Artturi Virkkunen saivat viimeisen leposijansa Helsingin Vanhan hautausmaan uudenmassa osassa Lapinlahdella.