Anna Kaarina Pajumaa o.s.Meurman
s. 28.7.1903
k. 8.3.1991
Kaarina Meurman syntyi Liuksialassa Jalmari ja Adele Meurmanin ensimmäisenä lapsena.
Käytyään ensin Lepokodin koulua Kaarina siirtyi vuonna 1916 Tampereen Suomalaiseen Yhteiskouluun, jossa kävi III-VI luokan.
Tampereella hän asui veljiensä Jaakon ja Lassen kanssa ”koulukortteerissa” Koulukadulla. Sairastuttuaan vuonna 1920 keltatautiin Kaarina joutui keskeyttämään koulun.
Syksyllä 1920 Kaarina Meurman aloitti ”Klostretissa” (Grankulla
Samskolas fortsättningklasser för flickor). Koulu oli kaksivuotinen sisäoppilaitos, jonka opetusohjelmassa kielillä ja kotitaloudella oli tavanomaista suurempi osuus. Molemmat lankesivat otolliseen maaperään.
Onni Ilmari Pajumaa
s. 28. 1.1896
k. 12.12.1973
Ilmari Pajumaan vanhemmat olivat kelloseppä Johan Fredrik Widemark ja Elin Karolina o.s. Miettinen.
Vanhempien kotikieli oli ruotsi mutta he olivat vankasti suomenmielisiä. Ilmari kävi Helsingin Suomalaista Normaalilyseota ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1915. Hän aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa työskennellen samanaikaisesti isänsä liikkeessä. Opinnot keskeytyivät, kun hän joutui toimimaan päätoimisesti Oy J.F Widemark Ab:n konttorissa.
Vuonna 1920 Ilmari Pajumaa siirtyi Vakuutus Oy Pohjolan palvelukseen. Kevätlukukaudella 1921 hän alkoi työn ohella opiskella Helsingin Yliopistossa pääaineenaan kansantaloustiede. Vuodesta 1923 kevääseen 1925 hän opiskeli päätoimisesti. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1925 ja sai maisterin arvon seuraavana vuonna.
Ensimmäisen kerran Kaarina Meurman ja Ilmari Pajumaa, Kaiju ja Immu, näkivät toisensa Riihimäen asemalla junaa vaihtaessaan. Vasta 16-vuotias tuntematon tyttö teki Immuun unohtumattoman vaikutuksen.
Suureksi hämmästyksekseen ja iloiseksi yllätyksekseen Immu tapasi samaisen tytön parin vuoden kuluttua vieraillessaan sisarensa ja lankonsa luona Kangasalla. Ihastus oli molemminpuolinen ja ajan tavan mukainen salakihlaus seurasi nopeasti. Kihlauksensa Kaiju ja Immu julkistivat kesällä 1922, vähän ennen kuin Kaiju täytti 19 vuotta. Kihlaus kesti runsaat kolme vuotta, siihen asti, että Immu oli valmistunut.
Kaarina ja Ilmari vihittiin avioliittoon 6.8.1925. Vihkimisen suoritti Paavo Virkkunen Liuksialan puistoon vartavasten rakennetussa huvimajassa.
Tutkinnon suoritettuaan Ilmari Pajumaa palasi Vakuutus Oy Pohjolaan mutta siirtyi vuonna 1929 pankkialalle, ensiksi Maakuntainpankki Oy:n Helsinki-Antinkadun konttorin esimieheksi. Pankki fuusioitiin vuonna 1932 Kansallis-Osake-Pankkiin. Fuusion jälkeen Ilmari Pajumaasta tuli Kansallispankin Oulun konttorin toinen johtaja.
Nimitys Ouluun oli tarkoitettu lyhytaikaiseksi mutta Kaarina ja Ilmari Pajumaasta tuli oululaisia 17 vuodeksi. He kotiutuivat Ouluun erinomaisesti ja saivat laajan ystäväpiirin.
Oulussa he osallistuivat innokkaasti yhteiskunnalliseen toimintaan. Molemmat toimivat koko Oulun kautensa aktiivisesti kokoo-muspuolueessa. Kaarina Pajumaa oli Oulun Kokoomuksen Naisten varapuheenjohtaja ja rahastonhoitaja, Ilmari Pajumaa Oulun läänin eteläisen Kansallisliiton piiritoimikunnan jäsen ja rahastonhoitaja. Hän toimi myös yhdeksän vuotta Oulun kaupungin tilintarkastajana ja Oulun Konepaja Oy:n johtokunnan jäsen hän oli 15 vuotta.
Oulun vuosiin ajoittuivat myös raskaat sotavuodet. Maanpuolustustyö oli aina ennenkin ollut Kaarinan ja Ilmarin sydäntä lähellä. Niinpä Ilmari oli vapaussodan aikana mennyt Vöyrin Sotakoulun Helsingissä pidetylle kurssille. Tämän suoritettuaan hänet korotettiin kersantiksi. Sotakoulun käytyään hän liittyi suojeluskuntaan.
Kaarina kuului Lotta Svärd-järjestöön, jossa hänen aktiivisin kautensa alkoi Yh:n aikana. Hän urakoi ommellen lukuisia flanellipakkoja paidoiksi ja alushousuiksi kuin talvisodan pakkasia ennakoiden. Samoin hän kutoi massoittain sukkia, kiväärimiehen lapasia ja kypäränsuojuksia.
Ilmari Pajumaa toimi talvi- ja jatkosodan aikana Oulun is-keskuksen apulaispäällikkönä ja toimistoupseerina. Tehtävään hän oli valmistautunut käymällä ennen sotia väestönsuojelukursseja.
Hänet nimitettiin vuonna 1949 Kansallis-Osake-Pankin Tampereen konttorin toiseksi johtajaksi. Tampere oli ihanteellinen paikka ennen kaikkea siksi, että perhe pääsi lähelle Ahulistoa, joka vuodesta 1939 oli ollut kesäpaikkana. Kulku sinne oli sota-aikana ollut perin työlästä. Tampereen oleellisesti suurempi konttori tarjosi myös Ilmari Pajumaalle uusia haasteita.
Vuonna 1957 hänet nimitettiin Tampereen aluekonttorin esimieheksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoteen 1963 saakka – neljä vuotta yli eläkeiän – huolimatta ajoittain varsin huonosta terveydentilastaan.
Tampereella Ilmari Pajumaa oli mukana useiden yritysten ja järjestöjen johdossa. Hän toimi Oy Pyynikin ja sen tytäryhtiöiden johtokunnissa, Tampereen Kauppakamarin toimitusvaliokunnan puheenjohtajana sekä Emil Aaltosen säätiön ja Tampereen Kirjapaino Oy:n tilintarkastajana. Erityisen mieluista hänelle oli toimiminen Kustaa Hiekan säätiössä, olihan hän aikoinaan sisällyttänyt aineyhdistelmäänsä taidehistorian. Myös rotary-toimintaan hänellä riitti aikaa ja harrastusta.
Perheenäidin tehtävien ja miehensä työstä johtuvien, edelleen lisääntyvien edustusvelvollisuuksien ohella Kaarina Pajumaa jatkoi Tampereellakin osallistumista yhteiskunnalliseen ja yleishyödylliseen toimintaan. Hän toimi vuosikymmenien ajan Tampereen Yhteiskoulun säätiön hallituksessa, Tampereen Teatterin naisyhdistyksessä ja Mannerheimliitossa mm. naistoimikunnan työkerhon perustajajäsenenä.
Kaarina oli erittäin taitava ja monipuolinen käsitöiden harrastaja. Hän oli koko ikänsä innokas lukija. Varsinkin historia, maantiede ja elämäkerrat kiinnostivat häntä.
Ilmari kalasteli Ahulissa ja kävi vielä Tampereelta käsin joskus pohjoisessa lohestamassa ja verestämässä Oulun-aikojen muistoja. Nuorempana hän harrasti myös metsästystä.
Kaijun ja Immun avioliitto oli erittäin sopusointuinen. Keskinäinen kunnioitus ja huomaavaisuus oli heille luonteenomaista. Immun työlleen omistautumisesta sekä molempien harrastuksista ja laajasta ystäväpiiristä huolimatta he kuitenkin viihtyivät parhaiten kotona perheen parissa.
Kaarina ja Ilmari Pajumaan hauta on Liuksialan kappelin hautausmaalla.