Jaakko Meurman
s. 1.4.1905
k. 8.6.1981
Jaakko Meurman syntyi Liuksialassa Jalmari ja Adele Meurmanin toiseksi vanhimpana lapsena.
Hän kasvoi perinteikkäässä ympäristössä ja sai vaikutteita myös äitinsä isältä, rautakauppias ja kauppaneuvos Isak Löfiltä Kuopiosta. Jaakko kävi ensin Kangasalla ”pientenlastenkoulua” ja ”alkukoulua” ja sitten Tampereen Suomalaista yhteiskoulua, josta tuli ylioppilaaksi vuonna 1924. Vuosina 1925-29 hän opiskeli Teknillisessä korkeakoulussa Helsingissä ja vuosina 1929-31 Berliinissä Charlottenburgin teknillisessä korkeakoulussa saaden insinöörikandidaatin todistuksen vuonna 1934. Opiskeluaikanaan hän harjoitteli mm. Kangasalan Urkutehtaalla. Opintomatkoja hän teki jo näinä vuosina useisiin Euroopan maihin.
Jaakko Meurman toimi Kangasalan Urkutehtaan teknisenä johtajana vuosina 1931-36. Hän siirtyi Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n (SMK) koneosaston insinööriksi ja sitten auto- ja traktoriosaston johtajaksi, jona hän toimi vuoteen 1944 saakka. Vuonna 1953 hän tuli uudestaan SMK:n palvelukseen koko liikkeen apulaisjohtajaksi ja vuosina 1964-70 hän toimi SMK:n toimitusjohtajana. Tässä työssään hän viljeli ja kehitti erityisesti laajoja ulkomaisia liikesuhteita mm. Englantiin ja USA:han ja solmi kielitaitoisena ja arvostettuna persoonana monia pysyviä ystävyyssiteitä.
Jaakko Meurman viljeli vuodesta 1926 omistamaansa Paavolan tilaa ja vuodesta 1934 Sorolan kartanoa. Jo varhain hän oli innostunut mm. Ayrshire-karjasta. Sorolassa harjoitettiin paitsi viljanviljelyä myös kauppapuutarhatoimintaa, viimeksi 1950-60-luvuilla kaupallista kukkien viljelyä. Toiminta sekä viljelijänä että maatalouden liike-elämässä hedelmöitti molempia tehtäviä. Hänelle myönnettiin vuonna 1970 maanviljelysneuvoksen arvonimi.
Jaakko oli luonnonystävä. Nuorukaisesta asti hän rakasti kulkemista luonnossa, metsästystä, lintumaailmaa ja vesillä liikkumista. Eläkkeellä ollessaan hän kuljetti kesäisin moottoriveneensä puolisonsa Aulikin kotimaisemiin Turun saaristoon. Kangasalan maisemia hän rakasti erityisesti ja perusti omille mailleen luonnonsuojelualueen turvatakseen mm. harvinaisen pihtakuusimetsikön, lehtikuusi- ja koivukujan sekä maiseman säilymisen.
Jaakko Meurman toimi Kangasala-seuran puheenjohtajana vuosina 1949-71. Hän toimi myös kunnallisissa luottamustehtävissä sodan jälkeen – vuosina 1945-54 kunnanhallituksessa, joitakin vuosia taksoituslautakunnan puheenjohtajana ja vuosina 1956-68
Keski-Hämeen parantolan liittovaltuuston puheenjohtajana. Tampereen kauppakamarin varapuheenjohtajana hän oli vuosina 1965-71 ja Suomen Hypoteekkiyhdistyksen hallituksessa vuosina 1965-75 sekä Suomen Rauta- ja koneliikkeiden yhdistyksen ja Suomen Elintarviketeollisuuden liiton hallituksessa vuosina 1965-70. Hän toimi myös Hämeen-Satakunnan maanviljelijäin klubin puheenjohtajana 1940-luvulla, Suomen Ayrshire-yhdistyksen hallintoneuvostossa vuosina 1936-63, Suomen Autoklubin Pohjois-Hämeen piirin johtokunnassa ja Kangasalan Erämiehet ry:n puheenjohtajana monia vuosia. Hän kuului vuosikymmeniä myös Tampereen Rotary-klubiin.
Jaakko Meurman kuului nuorukaisena Tampereen Suojeluskunnan 3. komppaniaan. Asevelvollisuutensa hän suoritti Suomen Valkoisen kaartin Lapuan pataljoonassa, hyökkäysvaunurykmentissä Hämeenlinnassa ja RUK:ssa Haminassa. Talvisodassa hän toimi Karjalan kannaksella panssarikomppaniassa joukkueenjohtajana ja komppanian varakomentajana mm. Muolajärvellä, Summassa, Suur-Perolla ja Taipaleenjoella. Jatkosodan aikana hän oli Päämajan kuljetusvälineosastossa tykistön- ym. vetotraktorien korjaustenvalvojana ja varaosien hankkijana. Sotilasarvoltaan hän oli kapteeni.
Jaakko oli musikaalinen ja soitti nuoruudessaan viulua polyteknikkojen orkesterissa. Musiikin maailmasta hän löysi myös puolisonsa. Tampereella pitämänsä konsertin jälkeen oli Aulikki Mikkola kutsuttu Kangasalle Tulenheimoille, jossa myös Jaakko oli vieraana. Avioliiton Jaakko ja Aulikki solmivat vuonna 1935 ja asettuivat Sorolaan Kangasalle.
Perheeseen syntyi vastasyntyneenä kuollut poika ja neljä tytärtä. Perheenisänä Jaakko oli ihailtu, rakastettu ja turvallinen. Hän kannusti tyttäriään opiskelemaan ja iloitsi aina tyttärien ja näiden perheiden saapumisesta Sorolaan, jossa suurperhe loma-aikoina kokoontui nauttimaan yhdessäolosta ja ihanasta ympäristöstä.
Milja Anna Aulikki Meurman o.s.Mikkola
s. 19.5.1906 k. 1993
Aulikki Mikkola syntyi turkulaiseen musiikkiperheeseen. Hänen isänsä oli urkuri, säveltäjä ja liikemies Viljo Mikkola Kälviältä ja äitinsä Anna o.s. Ehrlund Turusta (sukujuuriltaan Hirvensalosta).
Aulikki kasvoi suuressa perheessä, jossa usein vieraili aikansa tunnetuimpia musiikkitaiteilijoita. Hän aloitti pianonsoiton opinnot jo varhaislapsuudessa Alma Wikeströmin oppilaana ja lauluopinnot 15-vuotiaana laulajatar Anna Hagelstamin johdolla.
Ylioppilaaksi hän tuli vuonna 1926 Turun Tyttölyseosta, josta hänen äitinsäkin oli aikanaan, vuonna 1898, tullut ylioppilaaksi. Aulikki siirtyi Helsingin Konservatorioon jatkamaan piano- ja lauluopintoja mm. Ernst Lingon ja Anna Hagelstamin oppilaana. Aulikki Mikkola suoritti piano- ja lauludiplomit vuonna 1928. Samana vuonna hän piti kiittävät arvostelut saaneen ensikonserttinsa laulajana.
Seuraavana vuonna hän matkusti opiskelemaan Milanoon Teatro alla Scalan segretario generalen, maestro Binettin johdolla. Milanossa hän lyhyitä väliaikoja lukuun ottamatta opiskeli vuosina 1929-35 tehden myös opintomatkoja Berliiniin ja Pariisiin. Näinä vuosina hän esiintyi monilla Italian oopperanäyttämöillä ja konsertoi kotimaassa, Skandinaviassa ja Italiassa sekä vieraili Suomalaisessa Oopperassa mm. Aidana, Toscana ja Trubaduurin Leonorana.
Vuonna 1934 Aulikki tutustui Jaakko Meurmaniin ja solmi avioliiton seuraavana vuonna. Perheen kasvaessa ja sotavuosina piti laajan uran tekemisestä luopua. Kotimaassa ja kotiseudulla Aulikki Mikkola-Meurman esiintyi vuosikymmeniä sinfoniakonserttien solistina, kirkkokonserteissa ja Tampereen Oopperayhdistyksen esityksissä.
Nuoruudestaan asti Italian ystävänä Aulikki on toiminut jatkuvasti Dante Alighieri-seurassa Tampereella mm. seuran presidenttinä. Nykyisin hän on seuran kunniajäsen. Italian presidentti myönsi hänelle vuonna 1975 Cavallieren arvon. Hän on toiminut myös Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirissä Kangasalla sekä piirihallituksen jäsenenä ja on saanut Mannerheim-liiton kultaisen ansiomerkin. Hän kuuluu myös Tampereen Rotary-naisten Inner Wheel-klubiin.
Suuren perheen äitinä ja kartanon emäntänä Aulikki Meurman on ollut tarmokas ja antaumuksellinen. Miehensä toimiessa liike-elämässä Aulikki järjesti kodissaan elegantteja tilaisuuksia koti- ja ulkomaisille vierailleen. Kuutta kieltä taitavana ja korkeaan ikään saakka eloisana ja säteilevänä hän on ollut innoittava, valoisa ja paljon antava keskushenkilö perhe- ja ystäväpiirissä.