Enni Henriette Salmenkivi o.s. Meurman
s. 8.8.1906 k. 1998
Näin Enni Salmenkivi itse muistelee elämäänsä:
Synnyin Asikkalassa Vääksyn kanavan tuntumassa isäni ollessa Hämeen läänissä maanmittausinsinöörin virassa ja asuessa Lahdessa. Vuonna 1909 perhe muutti Viipuriin isän saadessa viran Viipurin maanmittauskonttorissa.
Kouluni kävin Jenny Polenin valmistavassa koulussa ja Viipurin vanhassa yhteiskoulussa, josta sain viidenneltä luokalta päästötodistuksen keväällä 1923. Jatkoin koulunkäyntiäni Edit Bergholmin johtamassa Porvoon naisopistossa, josta sain kiitettävän päästötodistuksen vuonna 1925. Koulujen jälkeen olin töissä Viipurin rakennusviraston asemakaavaosastolla, Viipurin Kauppapankissa ja Maanmittauskonttorissa.
Kesät perheemme vietti ensin Asikkalan ihanassa Laakkalassa ja vuoden 1914 jälkeen Karjalassa Vuoksen rannalla ja Viipurin saaristossa meren äärellä.
Nuoruuteni merkittäviä tapahtumia olivat seppeleensitojattarena toimiminen serkkuni pojan Päiviö Virkkusen promootiossa vuonna 1927 ja Eesti Seltsin järjestämä matka Viroon. Tulevaisuuteni kannalta tärkein kokemus oli kuitenkin isän kanssa tehty matka Ruotsin maanmittauslaitoksen 300-vuotisjuhliin vuonna 1928. Tällä matkalla tutustuin maanmittausinsinööri Otto Salmenkiveen ja silloin Amor oli paikalla iskien nuolensa lähtemättömästi sydämeeni. Meidät vihittiin Viipurin saksalaisessa kirkossa vuonna 1930. Esikoisemme Otto Anteron syntymän jälkeen muutimme mieheni työpiiriin Keski-Suomeen, Jyväskylään.
Neljännessä kodissamme, Jyväskylän maalaiskunnan Kuokkalan kylän Kumpulassa, koimme monia vaiheita. Kotimme oli milloin Lentorykmentti 4:n esikuntana, milloin lottien ompelimona, milloin toimistona yms. Siellä saimme vastaanottaa rakkaita sukulaisia, hyviä ystäviä, tuttavia ja aivan vieraitakin ihmisiä, jotka tulivat katsomaan Helene Schjerfbeckin kuuluisaa taulua, jonka Otto oli lunastanut setänsä kuolinpesästä.
Oton saatua Hämeen lääninmaanmittausinsinöörin viran myytiin Kumpula vuonna 1952 ja muutettiin Hämeenlinnaan. Siellä asuimme kolme vuotta, jonka jälkeen Otto sai viran maanmittaushallituksessa ja muutimme Helsinkiin. Helsingin kotimme on ollut Vironkatu 12:ssa, jossa olen asunut yksin puolisoni kuoltua vuonna 1984.
Olen tallettanut mieleeni monia muistoja suvustani. Isoisästäni Agathonista muistan, että hänellä oli tapana antaa kaikille tyttölapsenlapsille yksi hopealusikka joululahjaksi ja kun tusina tuli täyteen, seurasi lahjaa tamminen kotelo. Minä sain kolme hopealusikkaa mutta sisareni Liisi ehti saada tammisen kotelonkin. Mieleeni ovat jääneet myös vanhempieni hopeahäät, jotka vietettiin Liuksialassa ja kesän Hilda-tädin huvilassa Pikku-Liuksialassa suuren serkkujoukon keskellä.
Pitkää, vaiherikasta ja onnekasta elämää ei voi tiivistää paperille lyhyeksi kokonaisuudeksi. Edellä olen kuvannut ne kehykset, jotka minun elämälleni on annettu.
Karl Otto Salmenkivi (ent. Stenroth)
s. 12. 2.1900
k. 31.12.1984
Karl Otto Salmenkivi syntyi Heinolassa Ninni ja Oswald Stenrothin neljäntenä lapsena heidän 12-henkiseen pappisperheeseensä. Keväällä 1911 Oswald Stenroth muutti yleisen käytännön mukaan lastensa sukunimen Salmenkiveksi.
Otto tuli ylioppilaaksi Heinolan Yhteiskoulun jatkoluokilta ja valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1927. Toimittuaan siellä assistenttina muutaman vuoden Otto sai maanmittausinsinöörin viran Keski-Suomesta, jonne hän muutti puolisonsa ja pienen poikansa kanssa vuonna 1931. Jyväskylän maalaiskunnan Kumpulan tilalta käsin Otto hoiti maanmittauspiirinsä toimituksia, piti toimistoa apulaisineen, ja harjoitti lähistöltä hankituilla tiluksilla pienviljelystä muonamiesperheen avulla niin, että kotitalous oli lähes omavarainen.
Otto Salmenkivi osallistui merkittävällä tavalla yhteiskunnalliseen toimintaan Jyväskylän kunnanvaltuustossa ja -hallituksessa. Sotien jälkeen hän toimi pika-asutustoimikunnan puheenjohtajana ja maanlunastuslautakunnassa. Lisäksi hän toimi Jyväskylän maaseurakunnan kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa, Keski-Suomen Maakuntaliiton johtokunnassa, Jyväskylän kauppakamarissa ja monissa muissa yhdistyksissä.
Otto Salmenkivi toimi Jyväskylän kaupungin vakaajana vuosina 1935-52. Hän oli hankkimassa myös Jyväskylään lentokenttää, joka saatiinkin Tikkakoskelle ja toi ilmavoimat Luonetjärvelle.
Lasten lähdettyä opiskelemaan Helsinkiin Otto ja Enni muuttivat ensin Hämeenlinnaan, jossa Otto hoiti lääninmaanmittausinsinöörin virkaa. Pian muutettiin kuitenkin Helsinkiin, jossa Otto Salmenkivestä tuli maanmittaushallituksen maanjako-osaston hallinnollisen toimiston johtaja. Helsingissä hän toimi asiantuntijana alaansa koskevissa organisaatiouudistuksissa ja osallistui monien komiteoiden ja toimikuntien työskentelyyn. Lisäksi hän toimi Tuomiokirkkoseurakunnan hallintokunnassa ja osallistui työtovereiden veljespiiritoimintaan.
Otto Salmenkivi tunnettiin tarmokkaana ja voimakastahtoisena ihmisenä, joka ajoi tärkeiksi katsomiaan asioita niin hellittämättömästi, että esimiehiltä ja alaisiltakin vaadittiin joskus melkoista kärsivällisyyttä.
Eläkkeelle siirryttyään hän löysi harrastuksen suomalaisten postimerkkien keräilystä ja käsittelystä. Tämä harrastus oli hänelle tärkeä loppuelämän ajan. Hän oli myös usein nähty vieras eduskunnan lehterillä, jossa hän seurasi erityisesti poikansa Anteron kansanedustajan uraa vuosina 1970-78.