Maija-Liisa Karvonen o.s. Liuksiala
s. 21.12.1908 k. 1998
Maija-Liisa ja hänen kaksosveljensä Matti olivat Werner (Vänni) Liuksialan perheen nuorimmat lapset. He saivat kummeikseen kaksostätinsä Ines Elmgrenin ja Helmi Virkkusen. Vaaleakiharainen Matti, äidin enkeli, sairastui viisivuotiaana tuhkarokkoon ja kuoli sen jälkitautiin.
Maija-Liisan lapsuuden elämänpiirit olivat Suvantolan koti ja Kangasalan Pikku-Liuksiala. Suvantolan suomenmieliset perheet kuten Koskimiehet, Paasikivet, Danielsson-Kalmarit, Bonsdorffit ja Suoniot loivat mielenkiintoisen kasvuympäristön Vännin lapsille. Suvantolan koti toimi myös monien sukulaisten lyhyt-tai pitempiaikaisena kortteerina, mikä tutustutti lapset eri puolilla Suomea asuviin serkkuihin.
Pikku-Liuksialan monilukuinen sukulaispiiri kesällä muodosti turvallisen ja lämpimän yhteisön, joka loi elämänikäisiä ystävyys- ja tuttavuussuhteita. Samalla se juurrutti siellä eläneet suomalaiseen elämänmuotoon, jossa oli ripaus kartanoromantiikkaa, enemmän suomalaisen maaseutuväestön jokapäiväistä arkea, mutta eniten Suomen kesän riemuja uimisineen, retkineen, hassutuksineen ja juhlineen.
Maija-Liisan merkittävin nuoruuden harrastus oli porsliinimaalaus, johon häntä innosti Pikku-Liuksialan vuokralaisista tutuksi tullut Bertha Kopola. Porsliinimaalaus säilyi Maijan mieluisimpana harrastuksena aina avioliiton alkuvuosiin asti.
Maija-Liisa kävi keskikoulun Helsingin tyttönormaalilyseossa ja siirtyi sen jälkeen konttoristiksi Suomen Hypoteekkiyhdistykseen. Siitä tuli Maijan kolmas elämänpiiri. Ennen avioliittoaan hän oli jo muutamia vuosia Hypoteekin palveluksessa mutta sotien jälkeen hän toimi siellä konttoristina, kassanhoitajana ja apulaiskamreerina yli 25 vuotta. Hänen tarkkuutensa, huolellisuutensa ja peräänantamattomuutensa tulivat oikeuksiinsa vastuullisissa tilinpito- ja kassanhoitotehtävissä. Eläkkeelläkin Maija hyödynsi konekirjoitus- ja tilinpitotaitojaan toimimalla mm. Helsingin Lyceum-klubin rahastonhoitajana.
Avioliitto Kauko Karvosen kanssa ja kodista vastaaminen etenkin puolison kuoleman jälkeen on Maijan neljäs ja tärkein elämänpiiri. Helsingissä Mechelininkadun ja Arkadiankadun kulmassa sijaitsevassa kerrostalossa hän on asunut vuodesta 1934, avioliiton solmimisesta alkaen.
Talo, sen asukkaat ja hoito, on ollut Maijalle suuri haaste. Hän on hoitanut kotinsa esimerkillisesti. Hänen ruoanlaittotaitonsa, käsityöinnostuksensa ja tyylitajunsa olivat jokapäiväistä todellisuutta. Vastuullisesti hän kasvatti lapsensa korostaen sitä, että jokainen menestyy elämässään, kunhan yrittää ja ottaa käyttöön itsessään olevat mahdollisuudet.
Maija Karvosen koti on aina ollut avoin kaikille vieraille. Elämä on koettu yhteisenä niin kotipiirissä kuin siellä vierailleidenkin kanssa. Sen ilot ja surut on yritetty elää yhdessä ja löytää se elämän onni, joka on monesti jokapäiväisen elämän turvallisuudessa.
Kauko Heikki Karvonen
s. 14. 6.1895
k. 23.10.1948
Kauko Karvonen oli työnjohtaja Abel Henrik Karvosen ja Aina Siviä Smalenin toinen lapsi. Perhe asui ruotsinkielisellä Hankoniemellä, koska Abel Karvonen hoiti Lappohjan lautatarhaa. Vaikka perheen toimeentulo oli niukkaa, halusivat vanhemmat kouluttaa kuusi lastaan mahdollisimman pitkälle. Paras suomenkielinen koulutuspaikka oli Helsinki, josta hankittiin oma asunto Sepänkadulta, johon lapset äidin huostassa siirtyivät opiskelemaan aina kesän jälkeen.
Tultuaan ylioppilaaksi Reaalilyseosta Kauko alkoi opiskella Teknillisessä Korkeakoulussa, josta hän valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1920. Korkeakoulu ja teekkariaate tuli hänelle niin läheiseksi, että hän toimi koulun ylioppilaskunnan puheenjohtajana 11 vuotta ja osallistui aktiivisesti myös Suomalaisten Teknikkojen seuran toimintaan. Kauko Karvosta kutsuttiin peräti ’teekkari-inkarnaatioksi’ hänen ansiokkaan toimintansa tähden.
Hänen toinen harrastuksensa oli palloilun edistäminen Suomessa. Hän toimi Suomen Palloliiton varapuheenjohtajana ja Suomen olympialaisten komiteassa valmistelemassa vuoden 1940 kisoja Helsingissä. Hän oli tuomassa 1930-luvulla Suomessa uutta jääkiekkoa maahan ja toimi Suomen Jääkiekkoliiton ensimmäisenä puheenjohtajana. Näissä tehtävissä hän tapasi monia ulkomaalaisia, joita hän isännoi luontaisella seurallisuudellaan. Kauko Karvonen oli kielivaikeuksista huolimatta etsinyt sosiaalisia kontakteja ruotsinkielisestä ympäristöstään. Se oli sittemmin avuksi monissa edustustehtävissä.
Varsinaisen elämäntyönsä Kauko Karvonen teki rakennusinsinöörinä eri firmoissa. Merkittävin oli työsuhde Oy Alkoholiliikkeessä sen rakentaessa tehtaita ja toimipaikkoja Koskenkorvaan, Rajamäelle ja Helsingin Salmisaareen. Kerrotaan, että Rajamäen tehdasyhdyskunnan arkkitehti piirsi kirkon penkit Kauko Karvosen kylkiluiden mukaan.
Hän kuoli yllättäen yliajon uhrina 53-vuotiaana vuonna 1948. Puolisolle ja lapsille jäi kaunis kuva elämänsä rikkaasti eläneestä, hauskasta, ihmisläheisestä ja kunnioitetusta suomalaisesta miehestä, joka halusi tehdä elämästä kaikille kauniin ja nautittavan.