Eino Otto Tulenheimo (vuoteen 1905 Thulé)
s. 28.5.1885
k. 2.9.1962
Eino Tulenheimo kävi aluksi koulua Tampereella ja vuodesta 1899 Raumalla, jossa hän asui veljensä Martin ja myöhemmin Ollin kanssa Hilda-tätinsä ja hänen miehensä Reinhold Ignatiuksen perheessä. Ylioppilaaksi hän pääsi Rauman Yhteislyseosta vuonna 1905 ja ryhtyi opiskelemaan juridiikkaa. Hän suoritti oikeustutkinnon vuonna 1909 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1912.
Valmistuttuaan hän toimi asianajajana Turussa ja osti yhdessä T.M.Kivimäen kanssa asianajotoimiston, jonka nimeksi tuli Kivimäki & Tulenheimo. Vuonna 1922 hän siirtyi pankinjohtajaksi Länsi-Suomen Osakepankkiin, vuonna 1924 Tampereen Osakepankin pääjohtajaksi ja vuosiksi 1928-32 Maakuntain Pankin pääjohtajaksi. Asianajotoimisto Turussa oli Kataja & Tulenheimo-nimisenä siirtynyt Olli-veljen ja tämän kollegan Ilmari Katajan omistukseen.
Vuodesta 1932 lähtien Eino oli Honkasalo & Heinonen, myöhemmältä nimeltään Heinonen & Tulenheimo, asianajotoimiston toinen osakas ja toimi Helsingissä asianajajana lähes kuolemaansa asti. – Helsingissä Eino asui kuolemaansa asti ”Suvantolassa” Pietarinkadun ja Neitsytpolun kulmassa.
Turussa asuessaan hän oli alusta alkaen mukana, kun ryhdyttiin hankkeisiin suomalaisen yliopiston perustamiseksi Turkuun. Hän oli Turun yliopistoseuran hoitokunnan jäsen vuosina 1917-62 ja sen keskuskomitean varapuheenjohtajana vuosina 1920-27 sekä Turun Yliopiston hallituksen jäsen vuosina 1927-30.
Politiikka oli aina lähellä Einon sydäntä. Kokoomuspuolueen kansanedustajaksi hänet valittiin Turun eteläisestä vaalipiiristä vuosiksi 1922-27 ja hän oli laki- ja talousvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1924-27. Kunnallispolitiikkaan hän osallistui kaikilla asuinpaikkakunnillaan. Hän oli Turun kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1917-23 ja sen valmistusvaliokunnan puheenjohtaja vuosina 1919-22, Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1927-28 ja Helsingin kaupunginvaltuustossa vuodet 1933-53, joista valtuuston puheenjohtaja vuosina 1944-52 sekä kaupunginhallituksen jäsen vuosina 1935-44. Samanaikaisesti hän oli lukuisten kunnallisten lautakuntien jäsen. Valtuuston puheenjohtajana hän isännöi muun muassa monia Helsingin olympiakisoihin liittyneitä tilaisuuksia.
Muita Eino Tulenheimon luottamustoimia olivat Länsi-Suomen Osake-Pankin hallintoneuvoston puheenjohtajuus vuosina 1918-20, Turun kirkkovaltuuston jäsenyys ja Lounais-Suomen Osuusteurastamon johtokunnan puheenjohtajuus vuosina 1921-24, Vakuutusyhtiö Sammon johtokunnan jäsenyys vuodesta 1923, Henkivakuutusyhtiö Salaman hallintoneuvoston jäsenyys vuodesta 1931 ja Helsingin V Yhteiskoulun johtokunnan puheenjohtajuus vuosina 1933-55.
Turun kaudella perheen kesänviettopaikkana oli Rantalan huvila Kaarinan rantakulmalla, jonne oli päivittäinen saaristolaivayhteys Turusta.
Vuosina 1926-34 Eino omisti Kangasalla Sorolan kartanon, jonka maanviljelystä hän kehitti mm. salaojittamalla peltoja. Myös tilan rakennuksia korjattiin perusteellisesti hänen aikanaan.
Myöhemmin perheen kesänviettopaikkana oli huvila Luopioisissa, jonne Eino kulki bussilla Helsingistä kesäviikonloppuisinkin huolimatta matkan hankaluudesta ja perilläoloajan lyhyydestä.
Ihmisenä Eino Tulenheimo oli seurallinen. Hän näki asioiden humoristisen puolen ja hänellä oli kerrottavana jos jonkinlaisia hauskoja juttuja. Muutenkin hänellä oli sanomisen lahja ja hän joutuikin pitämään puheita monenlaisissa tilaisuuksissa.
Siiri Maria Tulenheimo os. Ignatius
s. 22.1.1884
k. 28.1.1973
Siirin vanhemmat olivat Johan Reinhold Ignatius ja Hilda Lovisa Meurman. Hän vietti lapsuutensa Raumalla, pääsi ylioppilaaksi Rauman yhteislyseosta vuonna 1902, suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Heinolan seminaarissa seuraavana vuonna ja edelleen voimistelunopettajan tutkinnon Helsingin yliopiston voimistelulaitoksella vuonna 1906.
Voimistelunopettajana Siiri toimi Hämeenlinnan Suomalaisessa yhteiskoulussa vuosina 1906-10. Samoihin aikoihin hän oli Hämeenlinnan Tarmon naisvoimistelijoiden johtajana (1907-10).
Siiri solmi avioliiton serkkunsa Eino Tulenheimon kanssa 28.12.1910. Naimisiin mentyään hän jäi kotiin hoitamaan perheenemännän tehtäviä ensin Turun kodissa, sitten Tampereella ja viimeksi Helsingissä.
Siiri, jota omaiset kutsuivat Sirkaksi, ompeli paljon, enimmäkseen vaatteita, neuloi ja virkkasi. Hänellä oli aina joku käsityö meneillään. Raumalaisena tyttönä hän oli oppinut nypläämään ja varsinkin nuorempana hän harrasti melko paljon tätä vaativaa pitsintekoa.
Turussa asuessaan Siiri oli Turun Naisvoimistelijoiden puheenjohtajana vuosina 1917-1924. Hänet kutsuttiin myöhemmin tämän yhdistyksen kunniajäseneksi.
Tampereella ja Helsingissä Siiri osallistui ahkerasti seurakuntatyöhön, varsinkin Katri Virkkusen emännöidessä Helsingin Eteläisen suomalaisen (nykyisen Johanneksen) seurakunnan pappilaa.
Päivittäinen kävelyretki oli hänelle välttämätön virkistys. Joskus nämä retket olivat hyvinkin pitkiä.