AGATHON MEURMANIN SUKUSEURA Aline 175 v
Anja Tulenheimo-Takki:
TERVETULOA
Ensi keskiviikkona tulee kuluneeksi 175 vuotta siitä kun esiäitimme Aline Fredrique Meurman syntyi 24.11.1835 Haminassa. Hän on kirkkoherra, filosofian tohtori Henrik Tallqvistin ja Antoinette Lovisa Gustava o.s. Stjernvallin esikoinen. Perheeseen syntyi myöhemmin vielä 7 lasta, joten Alinella oli 3 sisarta ja 4 veljeä.
- Aline Fredrika 1835 – 1899 – Agathon Meurman
- Hilma Josefina 1837 – 1939 – Axel Liljestrand
- Henrik Theodor 1839 – 1912 – Emilia Charlotta Palander
- Gustaf Leonard 1842 – 1913
- Fanny Ulrika Helena 1841-1862
- Karl Alfred Ludvig – Edla Wilhelmina Thulé
- 1846 – 1929 1846 – 1902
- Rosa Johanna Karolina 1848 – 1936 – Karl Molin
- Knut Hjalmar Oliver 1851 – 1853
Antoinetten vanhemmat olivat Suomen sodassa taistellut luutnantti Hans Henrik Stjernvall ja hänen toinen vaimonsa Fredrika Wilhelmina os Charpentier, (kotoisin Hahkialan kartanosta). Hans Henrik Stjernvall oli varakkaan ensimmäisen vaimonsa jälkeen perinyt Linnaisten kartanon Mäntsälässä. Hans Henrikillä oli 11 lasta, kuusi ensimmäisestä ja viisi toisesta avioliitosta. Hans Henrikin kolmea tytärtä on kutsuttu nimillä ”den kvicka” eli Carolina Fredrika, ”den vackra” eli Henriette ja ”den kloka” eli Alinen äiti Antoinette, joka siis avioitui Henrik Tallqvistin kanssa.
Hans Henrikin veljellä Karl Johan Stjernvallilla taas oli mm Aurora-niminen tytär eli Aurora Karamzin. Hän oli siis Alinen äidin Antoinetten serkku.
Alinen nuorin aikuiseksi elänyt veli Alfred meni 26.12.1874 naimisiin urkujenrakentaja Anders Thulén tyttären Edla Wilhelmina (Mimmi) Thulén kanssa. Pari vuotta tämän jälkeen 28.12.1878 Alinen ja Agathonin toiseksi vanhin tytär Minna Meurman meni naimisiin Anders Thulén pojan Bror Axel Thulén kanssa. – Alfred ja Mimmi Tallqvistin lapset olivat siis isänsä puolesta serkkuja Minnan kanssa ja äitinsä puolesta Minnan lasten kanssa!
Aline, jota tänään muistelemme, meni vain 18-vuotiaana naimisiin Agathon Meurmanin kanssa. Agathon on muistelmissaan kertonut, että Alinen vanhemmat jotenkin vähättelivät Alinen tietoja ja taitoja ja olisivat ehkä antaneet Agathonille vaimoksi mieluummin seuraavan tyttären eli Hilman. Alinehan osoittautui sittemmin varsin taitavaksi ja tarmokkaaksi, joten tuo vanhempien asenne vähän ihmetyttää. Tuohon maailman aikaan ei tytöille edes ollut koulunkäynnin mahdollisuutta mutta Aline – samoin kuin sisarensa Hilma saivat koulutuksensa leskeksi jääneen äidinäitinsä eli Linnaisten mormoriksi kutsutun Fredrika Stjernvallin luona tämän kotikoulussa. Fredrika oli erinomaisen tarmokas nainen, joka Hans Henrikin kuoltua jatkoi miehensä monia liiketoimia ja huolehti myös kartanon menestyksestä.
Linnaisten mormorn kotikoulussa Aline sai oppia paitsi käytännön taitoja mm ranskalaisen kotiopettajattaren johdolla ranskan kieltä.
Kun Aline 18-vuotiaana nuorikkona muutti Liuksialaan emännäksi, hän koki asemansa alkuvaiheessa hiukan hankalaksi. Kartanon talouttahan olivat siihen saakka hoitaneet Agathonin sisaret, jotka olivat huomattavasti Alinea vanhempia. Agathon kertoo muistelmissaan: ”Niin tapahtui eräänä päivänä, että vaimoni kysyi minulta, kenen on taloutta hoitaminen, sisartenko vai hänen? Minä vastasin, että olin tahtonut säästää häneltä vaivan enkä luullut hänen haluavan ja jaksavan kestää kaikkea, mitä näin suuressa taloudessa tulee kestää. Mutta jos hän tahtoisi, niin tietysti hän oli emäntä, ja talous hänen käsissään. Siten oli vallankumous suoritettu”.
Agathon luonnehtii Alinea tarmokkaaksi luonteeksi, josta onneksi oli vallanhimo ja vallan väärinkäytös kaukana. Toinen vielä merkittävämpi ominaisuus oli hänen rakastava sydämensä. Palvelusväellä Aline piti tarkkaa kuria ja halusi, että paikat olivat aina järjestyksessä.
Perheeseen synty lapsia tasaiseen tahtiin, ensimmäiset 9 lasta yhdeksässä vuodessa! Vanhin Bertha syntyi 1855 ja yhdeksäs eli Verneri (Wänni) 1863. Neljännen lapsen eli Oton jälkeen syntyneet pienet kaksostytöt kuolivat tosin päivän vanhoina. Wännin jälkeen tuli seitsemän vuoden tauko ja sitten syntyi Jalmari ja viimeksi kaksoset Ines ja Helmi 1873. Näiden syntyessä vanhin tytär Bertha oli jo lähes 18-vuotias ja Minna ja Hildakin 15- ja 16- vuotiaita ja pystyivät jo auttamaan Aline äitiä monissa askareissa.
Agathon on kuvannut Alinen työtä mm näin.
”Koetan antaa jonkun käsityksen Liuksialan emännän päivätyöstä. Kun hän pari kertaa yöhön oli imettänyt nuorinta ja hoitanut sen edellisiä kunkin tarpeen mukaan, sarasti päivä ja ovesta kuului: ”maito tuli”. Tämä tiesi, että lehmät olivat lypsetyt ja maito mitattava sekä puisiin kehloihin kaadettava, sillä siihen aikaan ei oltu keksitty vesijäähdytystä. Oli katsottava, että kehlot olivat kelvollisesti pestyt katajavedessä, tarpeeksi hapantuneet kehlot olivat kuorittavat ja kerma kirnuttavaksi laitettava. Kun tämä oli tehty, oli jo nuorin lapsi taas täydessä rinnan tarpeessa. Onko edellinen saanut velliä? J.n.e. Mitä laitetaan suurukseksi, mitä herrasväelle, mitä palvelusväelle päivälliseksi? Aitasta oli otettava sitä ja sitä, eikä tietysti kaikkea yht ́haavaa muistettu , sillä mitä emäntä ei muistanut, se jäi kyllä muiltakin muistamatta. Rouva tulisi antamaan jauhoja lehmille. Onko perheellä puhtaat vaatteet, onko sukat parsimisen tarpeessa? Ja sitä ne tietysti aina olivat puhdetöiksi riittikin sukan parsimista ja kutomista sekä vaatteiden neulomista ylin kyllin.
…pariinkymmeneen nousevan perheen väki tarvitsee aluksi leipää. Syksyisin ja keväisin olivat suuret leipomiset toimitettavat, ja viikkokausia oli emäntä niissä kiinni, sillä hän oli aina mukana leipomassa. Että sitä paitse pitkin vuotta tarvittiin satunnaisia leipomisia, on itsestään selvä. Mutta ei eletä pelkällä leivällä. Lokakuussa teurastettiin tavallisesti kolme nautaa ja parikymmentä lammasta. Lihat olivat suolattavat, aikanaan palvattavat ja savustettavat, talit keitettävät, sisälmykset syötäviksi valmistettavat Joulukuussa tulisi sikojen vuoro ja taas samat puuhat. Kaikki, mikä ei muuhun kelvannut, se oli suovaksi ja saippuaksi keitettävä. Se näkyy olleen sangen arkaluontoinen tehtävä, sillä sitä toimittamaan pyydettiin aluksi anoppi (Agathonin äitipuoli) mutta ennen pitkää toimitti senkin emäntä, ja se työ tiesi monen päivän istumista ”prännissä”. ”
Kun Agathon sittemmin vuonna 1882 valittiin talonpoikaissäädystä pankkivaltuusmieheksi, Aline ja Agathon muuttivat Helsinkiin, jolloin Alinen jokapäiväiset toimet tietysti helpottuivat. Mutta silloinkin puuhaa riitti kolmena Liuksialassa vietettynä kesäkuukautena, joihin nyt keskittyi suuri osa niistä töistä, jotka ennen oli tehty pitkin vuotta. Aline tahtoi myös välttämättä koota suveksi Liuksialaan nekin perheensä jäsenet, jotka jo olivat muuttaneet kotoa pois. Agathon kertoo epäilleensä ”mahdottomaksi sijoittaa kaikkia ja säälin tuota pariinkymmeneen henkeen nousevan herrasperheen jäsenten ynnä monenlaatuisten palvelijain ruokkimista ja sovittelemistä, mutta vaimoni vastasi vaan: ”Älä sinä ole huolissasi, kaikki on jo järjestety”.
Helsingissä Aline ja Agathon nuorimpine lapsineen asuivat osoitteessa Annankatu 2. Aline oli miehelleen tärkeänä tukena tämän yhteiskunnallisessa toiminnassa. Alinelle Agathon luki ennalta esityksensä ja keskusteli hänen kanssaan. Aline tuki aina kaikessa uskollisesti miestään. Tästä oli hänelle sellaisia traagisiakin seurauksia, että välit entiseen Tallqvistin perheeseen viilenivät, osittain jopa kokonaan katkesivat. Äiti Antoinetten, Haagan mormorin kerrotaan olleen vanhoilla päivillään lähes maanisesti suomenmielisiä vastaan.
Helmikuussa 1899 Aline yllättäen kuoli 64-vuotiaana. Sairautta ei osattu pitää vakavana kunnes ”äkkiä aivotulehdus teki hänet tiedottomaksi, josta seurasi kuolema ilman kovempia huomattavia tuskia”. Alinen kuoleman jälkeen Agathon muutti tänne Katajanokalle naapurikortteliin.
Alinen kuoltua kirjoitettuun Uuteen Suomettareen hänestä muun muassa:
”Rouva Meurmanissa erosi elämästä yksi noita vanhan sukupolven suurnaisia, jotka eivät tahdo näkyä kauvas, mutta joiden horjumattomaan velvollisuudentuntoon ja uhraavaan lähimmäisenrakkauteen perustuva vaikutus ei ole siunausta tuottava yksi siinä piirissä, minkä keskustana he ovat, vaan ihmisten tietämättä ulottuu paljon laajemmallekin”.
Tämä vaikutus epäilemättä on ulottunut jälkipolviinkin. Aline varmaan iloitsisi suuresti tietäessään että meitä on täällä näin laaja joukko koolla. Juuri tässä tilassa, lähellä Agathonin viimeistä Helsingin-kotia, Alinen tyttären Minnan vanhimman pojan Antin tyttären Päivikin kodissa.
Agathon Meurman on saanut paikkansa historiankirjoissa. Ilman Alinea hän tuskin olisi pystynyt hoitamaan niitä kaikkia lukuisia tehtäviä, jotka hänelle oli uskottu. Ja, kuten Agathon on itse todennutkin, suurelta osaltaan Alinen ja hänen tarkan taloudenpitonsa ansiota on, että Liuksiala, joka Alinen emännyyden alkaessa oli varsin
tiukoilla taloudellisesti, vuosien ja vuosikymmenien mittaan vaurastui niin, että suurelle lapsijoukolle saatettiin antaa henkisen perinnön lisäksi aineellistakin hyvää.
Alinen ominaisuuksista keskeisiä näyttäisivät olleen tarmokkuus, velvollisuudentunto, lojaalisuus, lämmin rakkaus omaisiin ja suuri vieraanvaraisuus. Viimeksi mainittu ominaisuus näyttää hyvin kulkeneen perintönä. Viime kesänä saimme taas hyvän todistuksen siitä, miten lämpimästi sukulaisvieraat otettiin vastaan Liuksialassa ja muissa Kangasalan sukulaispaikoissa. Myös tässä tilassa ovat sukulaiset lukuisia kertoja Päivikin eläessäkin kokoontuneet nauttimaan talon vieraanvaraisuudesta.
Kiitämme Päivikki ja Sakari Sohlbergin säätiötä siitä, että olemme saaneet järjestää Alinen juhlat tässä tilassa.