Hilda Ignatius os Meurman 26.1.1858 – 25.2.1928

Hilda syntyi Agathon ja Aline Meurmanin perheeseen Berthan ja Minnan jälkeen 26.1.1858. Syntymästä on nyt, vuonna 2008, kulunut 150 v. Kuolemastakin on sattumalta tasavuosia, 80.

Kun ottaa huomioon, että äitini Kirsti Mansala täyttää 90 v ja enoni Simo Tulenheimo 84 v, niin voitte uskoa, ettei muistukuvia juuri ole saatavilla. Tätä edesauttaa lisäksi se, että Hilda-mummu asui Helsingissä ja elossaolevat lapsenlapset Tampereella vielä tuolloin. Tapaamisia oli siis erittäin harvassa.

Yritän kuitenkin kertoa ns. faktoihin perustuen Hildan elämästä.

Hilda vietti nuoruutensa Liuksialassa, Kangasalla ja kuuleman mukaan kävi kotikoulua. Olen ymmärtänyt, että isänsä Agathon Meurman ei kannattanut juurikaan naisten kouluttamista muuten kuin perusasioihin ja kotitöihin, joten kotikoulu sisälsi todennäköisesti myös ruanlaittoa sekä ompelua.

Kun Hildan sisar Bertha kuoli, Hilda oli jo kihloissa merikapteeni Johan Reinhold Ingnatiuksen kanssa. Silloin Hilda sai tämän medaljongin Reinhodilta. Kaiken piti olla mustaa, niin myös medaljonkikin oli. Miten nämä kaksi tapasivat toisensa ei ole tiedossa, sillä aika erikoiselta tuntuu, että sisämaassa asuva henkilö tapaa merimiehen, ainakaan sattumalta. Nykyään ehkä, mutta ei tuolloin.

Hilda ja Reinhold vihittiin 1882 Tällöin Reinhold oli jo jäänyt maihin oltuaan ”Roska”- nimisen valtamerilaivan päällikkönä. Maihin jäätyään, hän toimi Rauman merikoulun ensimmäisenä johtajana aina kuolemaansa saakka. Tämän vuoksi perheen kotipaikaksi tuli Rauma.

Reinhold Ignatius oli aktiivinen kunnallispoliitikko ja kuului moniin toimikuntiin ja kaupunginhallitukseen, joten sosiaalinen elämä perheessä oli varsin runsas. Tuona aikana oltiin Raumalle perustamassa oppikoulua ja yleensä niistä tehtiin Lyseoita, mutta Reinhold ajoi asiaa siten, että kouluksi tulikin yhteiskoulu. Syykin selviää myöhemmin.

Hilda oli myöskin hyvin sosiaalinen ja toivotti aina tervetulleeksi niin sukulaiset kuin tutttavatkin kotiinsa. Lisäksi hän itse otti innokkaasti osaa Merimieslähetysseuran toimintaan, kuului yhteiskoulun vanhempainneuvostoon ja erilaisiin ompeluseuroihin, auttaen mm vähävaraisia kansakoululapsia. Hän osallistui hän myös raumalaisen rouvasväen yhdistyksen toimintaan.

Perheeseen syntyi 5 tyttöä ja yksi poika, Reino, jonka elämä kuitenkin päättyi jo puolen vuoden ikäisenä, vain 17 päivää myöhemmin kuin isänsä. Reino kuoli kuulemma vatsatautiin ja vaikka häntä hoitikin lääkäri, mikä ei aina tuolloin ollut itsestään selvyys, ei Reino selvinnyt. Kerrotaan, että viimeisenä keinona hänelle juotettiin kermaa, joten kyllä vatsataudin hoitaminen tuosta ajasta on hieman muuttunut.

Suurimman osan perheen tytöistä useimmat meistä täälläolijoista on tuntenutkin henkilökohtaisesti. Ainoastaan nuorin tytöistä, Cely lienee harvalle tuttu, hänen kuoltuaan jo vuonna 1937. Sisaruksista Siiri, Elvi, Esti ja Aino, elivät kaikki reippasti yli kahdeksankymmenvuotiaaksi, Ainon tehdessä ennätyksen, 103.

Perhe omisti Raumalla suurehkon talon ja niinpä siitä tuli myös
ns. koulukoti sisarusten serkuille Ensin sinne muutti Eino Tulenheimo, myöhemmin myös Olli ja Martti. Myöhemmin serkuksista Einosta ja Siiristä tuli aviopari, joten me jälkipolvi polveudumme Hildan lisäksi Minnasta.
Ainoa sisaruksista joka koskaan meni naimisiin oli Siiri ja niinpä Hildan haara on jäänytkin kohtalaisen suppeaksi.
Hilda oli niin sisäsuomalainen, että vietti kaikki kesät kotonaan Liuksialassa, kun taas Reinhold joka kaipasi vesille ajoi Konkord nimistä alusta Kuopiossa. Ei päässyt siis hänkään enää merille, vaikka vesille pääsikin.

Hilda jäi leskeksi vuonna 1901, 43 vuotiaana. Nuorin lapsista oli tuolloin 9 vuotias ja vanhinkin vasta 17. Hän asui tyttärineen Raumalla vielä muutamia vuosia Kaikki tyttäret kävivät Rauman yhteiskoulua, sillä toisin kuin isänsä Agathon, Hilda ja Reinhold katsoivat koulunkäynnin kuuluvan myös tytöille. Siiri kirjoitti ylioppilaaksi ja muut kävivät keskikoulun.

Vuonna 1906 Hilda muuti tyttärineen Helsinkiin, missä suuri osa sukulaisistakin tuolloin asui, ensiksi vuokralle Katajanokalle ja vietti kesänsä Pikku-Liuksialassa, jossa hänellä oli tuossa vaiheessa oma huvila, joka tänä päivänä taitaa olla Eijan ja Urpun hallinnassa. Kesäisin lapenlapset vierailivat usein mummunsa luona ja tätini Leena on kertonut, että sinne mentäessä aina oli tarjolla runsaasti metsämansikoita.

Katajanokalta perhe muutti Pietarinkatu 5:seen, Suvantolaan, jossa asui monia muitakin sukuun kuuluvia ja taitaa asua vieläkin. Itsekin olen asunut samaisessa talossa juuri samassa huoneistossa. Tätä lähemmäksi en Hilda mummua koskaan päässyt.Kuvassa näkyy olohuoneesta ruokahuoneeseen. Uudenpi kuva on otettu Ainon 101 vuotisjuhlista samassa kohtaa. Kuvien välillä aikaa siis on kulunut noin 80 v.

Koska Hilda oli Helsinkiin tullessa vielä kohtalaisen nuori, ei hänen aktiivisuutensa vähentynyt, vaan yhdistystoiminta jatkui. Hän osallisti erilaisiin hyväntekeväisyysharratuksiin sekä seurakunnan toimintaan. Useita vuosia hän toimi NMKY:n naiskomitean ompeluseuran jäsenenä, lisäksi kaupunklähetysksen ja diakonissalaitoksen ompeluseuroijen hyväksi.

Vaikea sairaus rajoitti toimintoja myöhäisemmässä vaiheessa, mutta loppun asti hän kuulemma tapasi ja kestitsi sukulaisiaan, aina tarvittaessa. Hilda kuoli 70 vuotiaana ja on haudatuna sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle tyttäriensä, vävynsä ja yhden lapsenlapsen kanssa. Puolisonsa Reinhold ja perheen ainoa poika Reino ovat haudattu Raumalle, Rauman vanhalle hautausmaalle.